Kestävästi arjessa

Mun keho on mun

November 15, 2021 Marttaliitto Season 2 Episode 6
Kestävästi arjessa
Mun keho on mun
Show Notes Transcript

Mikä yhdistää uimahallin, päiväkodin, terveystiedon oppitunnin ja juttelun siskon kanssa? Jaksossa keskustellaan, miten lapsille puhutaan ja voi puhua sekä omasta että muiden kehoista ja vaikkapa kuukautisista. Vieraana Väestöliiton asiantuntijat Sanna Kotiranta ja Laura Lipsanen.

Jakson tekstiversio on saatavissa täältä.

Maija

Hei mä opin uuden sanan. Pimppiluuri! Tiedättekö te mitä se tarkoittaa?


Salka

Ei.


Maija

Se on bideesuihku.


Emmi

Oikeesti? 


Maija

Oikeesti. Mutta nyt se sai mulle toisenlaisen merkityksen joka on oikeastaan aika hauska. 


Salka 

Niinhän se on tärkeää, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. 


Emmi

Niinkuin pimppiluuri vai? Totta, Salka on ihan oikeassa. Tähän liittyen itse asiassa meille tulee joka viikko päiväkodista molempien lasten ryhmästä sellainen viikkokirje ja siinä kerrotaan mitä he on tehneet ja mitä tullaan tekemään. Ja sit heillä oli nyt, muistaakseni tällä viikolla yksi päivä, jolloin aiheena uimapukurajat. Ja se oli kiva lukea että tällaisistakin asioista jo pienten lasten kanssa päiväkodissa keskustellaan.


Maija

Toi on tosi tärkeää. Mä muistan että meidän päiväkodissa on puhuttu tällaisesta munankuoresta, tai kuoresta joka on kehon ympärillä. Eli toisten kuori on lähempänä kehoa ja toisten on kauempana. Ja siitä mietitään ketä saa koskea ja millä tavalla. Sekin on ollut mulle uusi näkökulma. 


Salka

Tosi hyvä! Mä muistan kanssa että uimapukurajoista on puhuttu, ja mä olen niin monta kertaa ollut lasten ollessa päivähoidossa ja eskarissa ja koulussa, niin kiitollinen niille ammattilaiskasvattajille jotka tietää ja osaa ja on pohtineet että miten näistä asioista kannattaa lapsiryhmän kanssa keskustella. Se on hirveän arvokasta. 


Maija

On, ja sitten sitä tehdään siinä ryhmässä. Kotonahan me voimme puhua näistä jutuista, mutta se että omat kaverit kuulee sen saman, ja siinä ei ole mitään sellaista salailtavaa ja ihmeellistä vaan asiat ovat tavallisia kaikille.


Emmi

En tiedä onko teillä sellainen kokemus että kehitys on kehittynyt, mutta jos muistelee omaa lapsuutta, niin vaikka koulussa ei nämä olleet mitenkään sellaisia mitkä olisivat ainakaan jääneet mieleen että näistä olisi puhuttu. Varmaan niistä on jonkin verran puhuttu, mutta ei sillä tavalla mikä nyt välittyy tuolta päiväkodista ja koulusta.


Maija

Joo, olen ihan samaa mieltä. Kyllä niihin on nyt, kun lapset on kasvaneet, niin on kiinnittänyt eri tavalla huomiota ja niistä on ehkä enemmän tietoa saatavilla, et sekä se mikä tulee päiväkodin kautta, mutta myös se mikä tulee verkon kautta. Minusta on ollut ihan tarpeenkin välillä vähän surffata, ja katsoa miten näistä asioista sitten puhutaan. 


Esimerkiksi tuli vielä tuosta uimapuvuista mieleen uiminen, ja minkälaisia erilaisia kehoja on. Tuli mieleen uimahallit, ja uimahallit ovat mielestäni hyvä kasvatuksellinen paikka suomalaisessa yhteiskunnassa. Että näkee erilaisia kehoja ja että kaikki on arvokkaita, ja kaikilla voi tehdä asioita, esimerkiksi käydä uimassa vaikka olisi hyvin eri näköinen ja erilaisia keskusteluja tästä on lähtenyt. 


Muistan kyllä kun esikoiseni oli pieni ja tuli isänsä kanssa miesten puolelta pukuhuoneesta, ja mieheni kertoi että oli keskusteltu ympärileikkauksesta sen takia että poikani oli kysynyt että isä miksi tuolla miehellä on tattipippeli. Ja sitten näistä lähtee ne keskustelut, kun lapsi on kuitenkin kauhean utelias ja ihmettelee maailmaa ja ihmettelee niitä kehoja ja kun ei ole vielä sellaisia esteitä ja tabuja siitä mistä saa puhua, niin sitten lähteekin ne sellaiset tärkeät keskustelut liikkeelle.


Salka

Niin, osaa kysyä niitä mitkä hänelle ovat sillä hetkellä ihmetyksen aiheita. 


Emmi

Ja sehän on toki ihan tervettä kehitystä että lapselle tulee niitä vaiheita että kiinnostuu eri ikäisenä esimerkiksi sukupuolesta, oppii hahmottamaan eroja.. Meilläkin on sekä tyttö että poika. Nuorempi poika on odotellut esimerkiksi että pippeli kasvaa. Ja ne on hyviä tilanteita keskustella siitä miten ihmiset ovat erilaisia ja mistä se johtuu ja mitä se merkitsee, ja missä tilanteessa se ei merkitse mikään. Onneksi arjessa tulee niitä hedelmällisiä tilanteita, jolloin ehkä vanhempanakin osaa tarttua niihin oikeisiin hetkiin keskustella.


Maija

Kun tuntee oman lapsensa, niin tietää minkälaisella tasolla asioista puhutaan. Toinen on tiedonjanoinen jossain vaiheessa, ja toinen sanoo että “äiti älä puhu enempää” ja sekin on ihan ok, että nyt ei puhuta tällaisesta asiasta enempää vaan se riitti. 


Mutta hyvä keskusteluyhteys lapsen kanssa on tärkeää. Minut kyllä herätti se kun yksi äidin kaveri muistutti siitä, että poikienkin täytyy saada tietää kuukautisista. en ollut edes ajatellut asiaa, mutta joskus tällaiset vertaiset eli toiset vanhemmat herättävät kelloja, eikä pelkästään se lapsen uteliaisuus. Että näistäkin asioista pitää puhua.


Emmi

Kyllä, Mun on pakko kysyä, että halataanko teidän perheessä? Pitääkö lapsien halata sukulaisia? tämä on itselleni hankala aihe niin haluan kysyä teiltä vertaistukea että miten tähän suhtaudutte. 


Salka

Kyllä meillä perheessä halataan, mutta olen itse sellainen että en hirveästi halaile. Lapsiani tietysti halaan. Varsinkin korona-aikana jotkut ovat kokeneet että on hankalaa kun ei voi mennä lähelle, mutta minä olen kkemkokenutut että se ennen kaikkea ei ole hankalaa. Ja en vaadi lapselta että heidän tarvitsisi halata sellaisia sukulaisia jos se ei tule heiltä spontaanisti ja luontevasti.


Emmi

Mutta ihanaa Salka että sä oot siinä asiassa ytimessä, ei lapsilta pidä vaatia tällaista mutta meillä on... mä rakastan halailua, meillä on aika pitkältä perheessä ja suvussa sellainen traditio että halataan kun nähdään ja tiedän omista luokanopettaja-opinnoista just tämän, että lasta ei pidä pakottaa koskaan halaamaan vaan hän saa itse määrittää haluaako hän itse koskea tai olla toista ihmistä lähellä. 


Mutta se on tällainen koodisto perhe- ja sukuyhteisössä, niin se tuntuu itselle tärkeältä että haluaa lapset osaksi sitä, kun itse näkee sen positiivisena. Tämä on vähän vaikea kysymys välillä. Huomaan että syyllistyn itsekin siihen, että sanon “noniin, nyt halataan” vaikka toisaalta jos lapset ei halua, niin ei heidän koskaan ole kyllä pakko. Mutta tää ei ole ollut minulle ihan noin helppo.


Maija

Mä oon taas ollut sellainen lähelle tulija, ja opetellut kun omat lapset on kasvaneet ja  omien ystävien lapset on kasvaneet, niin kun muistaa itse siitä oman kehon kehityksestä kun joskus se tuntui siltä, että oli itse hämmentynyt teini-ikäisenä että mitä oikein tapahtuu, niin huomaan että tai olenkin ottanut ihan käyttöön että kysyn, että saanko halata. 


Sitten siitä voi toivottavasti mahdollisesti nuorella on mahdollisuus sanoa että “ei, vedetään ylävitoset”. Korona mahdollisti sen, että me kysytään tätä aina ja uskon että tällainen säilyy. Siihen on tullut uudenlainen näkökulma. Että se ei ole enää se että hengitetään samaa ilmaa ja tartutetaan viruksia, vaan myös se että kuinka lähelle saa tulla. 


Ja tietysti on niitä lähimpiä, lapsia ja ystäviä, ja niistä tuntee että toiset on sellaisia halailevia. Meidän tyttökin saattaa yhtäkkiä aika valikoidusti käyttäytyä. Emmi sanoi tosi hyvin; tää on ollut minullekin hankalaa. Minusta tuntuu joskus että “miten sä nyt kieltäydyt, vaikka se äsken toiselle oli ok” mutta ei se ole minun tehtäväni kertoa että jotain pitää tai ei pidä.


Emmi

Ehkä toi on totta mitä sanoit, että tässä asiassa korona on tehnyt meille palveluksen. on opittu kysymään. Tuli mieleen että ehkä sille nuorelle on hyvä antaa vaihtoehto, jos kysyy että “saako halata” niin siihen on vaikea sanoa ei, jos on kasvatettu olemaan kohtelias. Mutta jos kysyy saako halata vai heitetäänkö yläfemmat, niin tähän on helpompi vastata että nyt mieluummin se yläfemma vaan. 


Maija

Totta. Ehkä se on juuri se että kun itse haluaa halata, niin helposti ajattelee että kai sinua saa halata. Minä jotenkin myös nään että olen niin täti näissä asioissa. Toinen asia mikä on ollut kiinnostava - puhutaan tabuista. Ehkä halaaminen ei ole sellainen tabu, mutta tuleeko teille mieleen sellaisia aiheita mitkä ovat muuttuneet? Emmi sanoi alussa että maailma ei ole samanlainen kuin silloin kun me kasvettiin, niin mikä on muuttunut?


Salka

Ainakin yksi asia mistä ei edelleenkään puhuta tarpeeksi on naisen kehityksessä esimerkiksi vaihdevuodet. Se voi alkaa hyvin nuorellakin iällä, ja niihin liittyvät oireet, niitä ei edes tunneta tarpeeksi. Niitä ei ole tutkittu eikä niitä tunnisteta. Lääkäritkään ei välttämättä tunnista. Tämä on aihepiiri josta itse koen että en ole kuullut tarpeeksi. 


Maija

Joo tosi hyvä näkökulma! Itse en ainakaan tunnista näitä oireita ja olen ehkä lukenut näistä jossain naistenlehdestä, mutta ei ole tarttunut.


Salka

Mielikuva näistä on että ne tulevat joskus viisikymppisenä naks, ja siinä ne on.


Emmi

Niin, se on totta, mutta vaikka ne tulisi viisikymppisenä, mutta tähän liittyen kuulin keskustelua jossa oli puhetta juuri tästä, kun kaikki on siirtynyt myöhemmäksi myös nuoruus ja lapset saadaan myöhemmin, niin viisikymppiäkin tulee aikaisin. Eli tavallaan voi olla myös melko pientenkin lasten äiti viisikymppisenä ja saada siinä tilanteessa vaihdevuodet. Salka on oikeassa, että tästä ei erityisesti puhuta. 


Maija

Tosta tuli aasinsilta mieleen, nämä on siirtyneet myöhempään mutta kuukautisten alkaminen on aikaistunut. Kiitos elintason ja muiden asioiden.Kerroitteko te vanhemmillenne kun teidän kuukautisenne alkoi? Oliko se sellainen asia mistä teidän perheessä sai jutella?


Salka

Meidän perheessä se oli enemmänkin tabu, mutta äidille ihan käytännön syistä kerroin. Ei siitä kuitenkaan sen enempää puhuttu.


Emmi

Minäkin kerroin äidille, mutta muistan kyllä että se ei ollut koulussa tai perheessä sellainen aihe mistä olisi puhuttu niin paljon ja minulla meni aikaa tajuta että tästä on kyse ja aikaa ymmärtää mitä tapahtuu. Muistan myös että se ei ollut sellaista kuin nykyään, miten voidaan puhua kuukautisista kun olin nuori. 


Maija

Olin luokallani eka jolla alkoi kuukautiset, oli kesäaika ja kerroin äidille. Muistan kun isä tuli mökille myöhemmin ja hänellä oli mukana villapaita ja se sanoi että tämä on ison tytön villapaita. Minulle tää on myöhemmin ollut aika tärkeä juttu, ja on kertonut meidän perheen kommunikaatiosta eli myös tämän tyyppiset asiat ei ole tabuja, ja että jos kertoo asioita äidille niin ne kantautuvat myös isän korviin. 


Mutta kyllä ehkä se mistä on keskusteltu, niin ei tästä mitenkään siteet tai tamponit näkyvillä tai niistä ei puhuttu. Isäni jopa hämmästyi kun hänen oma äitinsä sairastui kohtusyöpään ja hänen isänsä siitä oli kirjoittanut kirjeessä, eihän isäni voinut edes ymmärtää että isoisäni tietää sanan “kohtu”. Ajatus siitä että naisen keho ja kehon toiminnot ei kuulu miehille on ollut valloillaan mutta tänä päivänä onneksi ajatellaan eri tavalla. 


Ja sen takia mä lähdin kysymään ulkoilevilta suomalaisilta, onko he saaneet riittävästi tietoa kuukautisista. Käydään kurkkaamassa ennen kuin meidän studiovieraat saapuu. 


Maija

Mistä olet saanut tietoa kuukautisista?


Haastateltava 1

No varmaan ehkä ensimmäisenä ala-asteelta, ylä-asteelta, koulusta, ja sitten isosiskon kautta kotoa, se on ollut osa arkea. Koulusta varmaan eniten. 


Maija

tuntuuko susta että teitoa oli riittävästi tarjolla?


Haastateltava 1

Ei varmaankaan. Se oli sellainen nopeasti läpikäyty ja asia oli tavallaan hoidettu pois alta.


Haastateltava 2

Jaa, no nyt kyllä mennään aivan ajanlaskun alkuun. Äidiltä varmaan. Kyllä se on äidiltä tullut.


Maija

Tuntuiko että silloin oli riittävästi tietoa saatavilla?


Haastateltava 2

No siihen aikaan ei kyllä puhuttu yhtään mistään mitään, mutta mulla oli niin nuori äiti että saatoin kysyä häneltä kyllä mitä tahansa. Kyllä mä varmaan sain kaiken tarvitsemani tiedon.


Maija

Mistä olet saanut tietoa kuukautisista?


Haastateltava 3

Ihan nuorenako?


Maija

Tässä koko elämänkaaren aikana. 


Haastateltava 3

Koulusta. Se tulee ensimmäisenä mieleen. Sitten ystäviltä ja naistenlehdistä. Sitten netistä vanhempana. 


Maija

Onko mielestäsi ollut riittävästi tietoa saatavilla, erityisesti lapsena ja nuorena? 


Haastateltava 3

No ei. Mä oon syntynyt 76 niin silloin ei kyllä puhuttu niin paljon.


Muistatko oliko seksuaalikasvatuksessa viidesluokkalaisena tytöt ja pojat samoilla tunneilla? 


Haastateltava 3

Oli samoilla tunneilla. Kyllä. 


Haastateltava 4

No kyllä se siellä koulussa silloin käytiin läpi aikoja sitten. Silloin kerran. 


Maija

Mites sen jälkeen?


Haastateltava 4

No, joskus tyttöystävä tuli kuvioihin niin hän myös osasi sitten kertoa jos joku epäilytti tai oli kysymyksiä.


Maija

tuntuuko susta että sä olet saanut riittävästi tietoa kuukautisista?


Haastateltava 4

Joo, kyllä, Jos haluaa saada tietoa niin esimerkiksi internetistä löytyy.


Maija

Kiva, kiitoksia.


Emmi

Me saimme tänään vieraaksi Väestöliitosta Laura Lipsasen ja Sanna Kotirannan, koska me tehdään yhteistyöstä Malawissa kehitysyhteistyöhankeessa jossa kärkenä on seksuaalikasvatus. Maija oli tuolla turuilla ja toreilla äsken jututtamassa ihmisiä ja kuultiin siellä kertomuksia missä ja keneltä on saanut tietoa kuukautisista. Siellä nousi koulu aika tärkeänä monen vastauksena, sitten äiti, nettikin mainittiin ja tyttöystävä. Miksi ja minkä ikäisille pitäisi puhua kuukautisista, ja mitä niistä oikeastaan pitäisi kertoa ja kenelle? Sanna, osaatko meille vastata?


Sanna

Joo, siellä tuli tosi mielenkiintoisia vastauksia ja tärkeitä pointteja. Voisin lähteä siitä, että mitä te jo aiemmin mainitsitte, eli kaikki tarvitsevat tietoa kuukautisista. Ei pelkästään tytöt tai ne joilla on kuukautisia, vaan kaikki. Nehän on täysin luonnollinen asia ja sitten jos mietitään esimerkiksi lapsille että milloin pitäisi kertoa kuukautisista, niin siihen ei ole mitään ikärajaa. Lapset on uteliaita ja ne yleensä kysyy kyllä itse, jos ne näkee esimerkiksi kuukautissuojia jossain, niin se on tosi luonnollinen paikka puhua kuukautisista. 


Sitten on myös tärkeää että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, eli ei häpeillä tätä vaan kerrotaan esimerkiksi että tämä on tamponi ja tämä on kuukuppi, ja sitten selitetään esimerkiksi mitä se toimii ja mitä se tarkoittaa. Ja aina ikätason mukaan, mitä lapsen tarvitsee tietää. Yleensä lapset sanoo “okei, selvä” ja sitten jatketaan seuraavaan asiaan. Tehdään siitä normaali asia. Ja mitä aiemmin itsekin sanoin, niin huomioidaan että kuukautiset ei ole vain tyttöjen juttu vaan kuukautiset kuuluu myös transpojille, transmiehille muunsukupuolisille ja sukupuolettomille ja intersukupuolisille. Mutta pääpointti tässä on että kaikki tarvitsevat tietoa.


Emmi

Osaisitko vielä vähän jatkaa, mitä alle kouluikäiselle olisi tärkein juttu? Mitä pitäisi tietää? Mitä vanhempi voisi ajatella, mikä olisi se juttu mitä pitäisi sanoa?


Liittyen kuukautisiin? Ihan vaan että mitä kuukautiset on.Että jos vaikka tulee sellainen tilanne että lapsi näkee että äidillä alkaa kuukautiset niin sitten voi kertoa että veri tulee kohdusta ja mitä se tarkoittaa ja ettei ole mitään hätää, tämä on ihan luonnollinen juttu.


Emmi

Ihana. Kiva kun tiivistit. Äsken jakson alkupuolella vähän puhuttiin omista kokemuksista, lasten kanssa keskusteluista ja uimapukurajoista, niin mitä tietoja ja taitoja pienille lapsille ja koululaisille pitäisi opettaa ihmissuhteista ja tunteita ja omasta kehosta?


Laura

Nää on seksuaalikasvatuksen keskeisiä sisältöjä. Seksuaalikasvatuksessa lähtökohta on, että jokaisella on perustavanlaatuinen oikeus saada tietoa niistä. Eli tämä on sellainen asia mikä kaikkien vanhempien kannattaa muistaa, että se on lapsen oikeus tietää kokonaisvaltaisesti ja laaja-alaisesti seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. 


Ja se mikä vanhempia saattaa joskus huolestuttaa tässä on kun ajatellaan seksuaalikasvatuksesta ja seksuaalisuutta aikuisuuden näkökulmasta, ja sehän ei pienten lasten kohdalla pidä paikkaansa. Se on hyvin erilaista se mistä siinä lähdetään. Sen takia Väestöliitto tykkää puhua kehotunnekasvatuksesta. 


Siinä mennään ehkä sen seksuaalikasvatuksen sisältöjen ytimeen ja siinä otetaan omaa kehoa haltuun ja opetellaan omia tunteita ja lapset erityisesti tarvitsee tietoa ja taitoa ja kehon toiminnasta ja oman ja toisen kehon kunnioittamisesta– missä rajat menee ja oikeuteen muodostaa itse ne rajat, juuri niinkuin te aikaisemmin puhuitte siitä miten lapsella on oikeus päättää tekeekö hänen mieli halata tai ei. Se on juuri kehotunnekasvastusta että annetaan lapselle lupa tehdä ne päätökset itse ja vetää ne rajat. siihen että minkälainen kosketus itsestä tuntuu mukavalle.


Ja sitten toki siinä on myös tärkeänä osana turvataidot ja tunteiden opettelu. Juuri sellainen vihan ja pettymyksen tunteiden käsittely. Ne on sellaisia teemoja jotka pitää alkaa opetella pienestä pitäen mutta sitten ne kantaa koko loppuelämän. Ja näitä asioita kannattaa ruveta opettamaan jo ihan pienille lapsille. Seksuaalikasvatuksen tarkoitus pienestä pitäen on oppia pitämään itseä ja omaa kehoa tosia arvokkaana ja tärkeänä. Ja kuten tekin aiemmin puhuittte, lapset on luonnostaan tosi uteliaita ja tekee esimerkiksi uimahalleissa tosi hyviä havaintoja itsestään ja muista kehoista. Ne on sellaisia tilanteita joissa aikuisten kannattaa olla hereillä. Että omista asenteista lapset oppivat. Jokainen meistä on omalla tavallaan seksuaalikasvattaja. Sekin on seksuaalikasvatusta jos vaikenee ja häpeää. Se on vain sitten sen sisältöistä kasvatusta, että opetetaan että omassa kehossa on jotain hävettävää.


Emmi

Kiitos Laura, olipa arvokas ajatus. etenkin toi viimeinen. Että se on myös valinta olla puhumatta, se on iso valinta. Minulle tuli tästä mieleen, että meidän eskarilainen tuli yksi päivä kotiin ja selitti miten he oli piirtäneet isolle paperille ääriviivansa ja sitten heidän oli pitänyt valita jokaiselle tunteelle väri ja värittää se oma kuva niin, että missä kohdassa tuntuu iloa ja kiukkua ja surua. Se oli mun mielestä aika vaikea tehtävä noin pienelle, ja selvästi se oli ollut haastava mutta siitä tuli tosi antoisia keskusteluja kun näitä alettiin pohtimaan että tuntuuko jännitys epämiellyttävänä mahassa vai missä erilaiset tunteet tulee. Ihania syötteitä ainakin meidän kotiin on tullut varhaiskasvatuksesta.


Laura

Toi on ihanan kuuloinen harjoitus ja se on juuri siellä kehotunnekasvatuksen ytimessä, että yritetään tunnistaa omia tunteita ja missä ne tuntuu.

 

Sanna

Ja sen takia tuossa on tärkeää että seksuaalikasvatus tai kehotunnekasvatus alkaa ihan pienenä. Koska seksuaalikasvatusta tarvitaan koko elämän ja jos et ole saanut sitä pienenä, niin voi olla aikuisena vaikea tunnistaa esimerkiksi erilaisia tunteita joita tunnet. sen takia toi on tosi upea harjoitus. 


Emmi

Itsekin vaikka en ole hirveän vanha, niin ehkä meillä on vähän haasteita vanhempina kun ollaan itse kasvettu eri tyyppisessä ympäristössä, jolloin tämä ei ole ollut ihan näin avointa tämä keskustelu näistä aiheista, edes tunteista tai kehoasioista koulussa tai kodeissa, niin nyt kun ollaan vanhempina niin tämä vaatii ihan erilaista tiedostamista vanhempina, että hoksaa käydä omien lasten kanssa läpi näitä kaikkia asioita. 


Laura

Ja ne on vaikeita kysymyksiä. Omasta kokemuksesta tiedän että lapsilta saattaa tulla yhtäkkiä tosi kimurantteja kysymyksiä. Olen tehnyt seksuaalioikeuksien saralla pitkään töitä ja kouluttautunut seksuaalikasvattajaksikin, ja sieltä saattaa tulla takavasemmalta sellainen kysymys johon vastaan “öööööö, äiti ei nyt osaa” mutta nämä on just sellaisia hyviä paikkoja kohdata lapsi kunnioittavasti ja sanoa että sulla on hyvä kysymys, en valitettavasti tiedä vastausta, mutta etsitäänkö tämä tieto yhdessä ja mietitään tätä yhdessä? Se on täysin ok vanhempana sanoa näin ja myöntää että ei tiedä jotain asiaa tai joku asia tuntuu vaikealle. Mutta se on taas tosi tärkeää että kohtaa sen kysymksen vakavasti ja yhdessä pohditaan näitä juttuja.


Emmi

ihana, tosi armollinen ajatus. Sano vaan!


Sanna

Joo ja siis just se että vaikka tuntuisi siltä että menisi itse lukkoon, mutta sitten jotenkin kannattaa yrittää kasata itsensä muistuttaa että mun ei tarvitse tietää kaikkea, että ei näytä sitä vaikka tulisi häpeän tunne vaan yrittää päästä siitä yli. Nämä on sellaisia kysymyksiä joita lapselle tulee mieleen ja sitten me voidaan näitä keskustella ja miettiä yhdessä. Jos näytät tai sanot että jos se kysymys tulee esimerkiksi julkisella paikalla ja sanot että “tällaisesta ei nyt täällä saa keskustella” niin silloin seksuaalikasvatat lasta niin että tää on joku häpeiltävä asia. Jotenkin täytyy yrittää sanoa että tää oli hyvä kysymys enkä osaa nyt vastata, mutta mietitään tätä kotona. Ei niinkään että tyrmätään heti että tätä keskustelua ei käydä tässä, koska se varmasti jää lapsen mieleen. 


Emmi

Joo arvokas näkemys. Ystäville joilla on pikkuisen vanhempia lapsia kuin omat 3- ja 5-vuotiaat, he sanoi ja kokee että lapset sanoo ja kysyy kiusallisia kysymyksiä nimenomaan esimerkiksi täpötäydessä raitiovaunussa kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä, jolloin se on tietysti tilanne johon ehkä voisi juuri tuolla tavalla valmistautua. Ihana vinkki, täytyy laittaa korvan taakse.


Teidän työ kehitysyhteistyöhankkeessa liittyy nimenomaan seksuaalioikeuksiin ja erityisesti seksuaalikasvatukseen kansainvälisestä näkökulmasta. Millaisia näkökulmia teidän työssä tähän liittyen nousee kansainvälisessä kontekstissa?


Laura

Meidän hankkeessa jotka aina tavalla tai toisella on keskittyneet seksuaalioikeuksiin, niin tämä on juuri sellainen tosi keskeinen kysymys. Seksuaalisuus on meidän hankemaissa tosi iso tabu. Eli asioista jotka liittyy seksuaalisuuteen ei yksinkertaisesti puhuta tai ei tunnisteta. Ne on tosi vaiettuja ja salaisia asioita. Se että ei tiedä näistä oman elämän ja valintoihin mahdollisuuksiin liittyvistä kysymyksistä, jopa elämän ja kuoleman kysymyksistä, niin se tekee ihmiset todella haavoittuvaisiksi. 


Tässä meidän työssä korostetaan sitä että seksuaalikasvastus on jokaisen oikeus eli jokaisella on oikeus saada oikeaa ja luotettavaa tietoa seksuaalisuudesta. Me tykätään välillä käyttää tällaista autometaforaa seksuaalikasvatuksesta, eli että ilman seksuaalikasvatusta sä olet vähän kuin auton takapenkillä ilman turvavyötä, eli joku toinen ohjaa autoa ja tekee valintoja sun puolesta. Sä et ehkä ihan tiedä mihin auto on menossa, mutta kyydissä täytyy tavalla tai toisella pysyä. Mutta sitten kun saat laadukasta kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta, niin sä pääset auton rattiin ja tiedät että laitetaan turvavyö päälle koska tiedät minkä takia se on turvallista, osaat navigoida liikenteen sääntöjen mukaan ja saat itsesi turvallisesti perille saakka. Tää ehkä kuvastaa sitä mitä meidän työllä halutaan. Eli minkälaisia vaikutuksia me halutaan ihmisten elämään saada. Että ihmiset saa valinnan mahdollisuudet ja elämän lankansa omiin käsiin ja pystyy tekemään todella isoja päätöksiä oman elämänsä suhteen itse. 


Emmi

Ihana tuo ajatus tuosta turvallisuuden tunteesta. että tilanne on jotenkin hallinnassa, ja siitä syntyy turvallisuus. Kuten kuvasit, se on yksilölle tosi tärkeää että osaa tehdä omat valintansa, mutta miten isommassa mittakaavassa, miten maailma muuttuisi jos kaikki saisivat seksuaalikasvatusta?


Sanna

Lyhyesti, muuttuisi paljon paremmaksi. Siitä on myös tehty opinnäytetyö ja siellä tuli hyvä kommentti: kyllä maailma olisi parempi paikka jos kaikkien seksuaalioikeudet toteutuisi. Mutta kuten on jo mainittu, niin seksuaalioikeudet liittyy moneen asiaan ja se on tärkeää yksilölle mutta ne vaikuttavat myös koko kehitykseen. Että jokainen pystyy tekemään omia valintoja esimerkiksi jos tytöt naiset pääsee kouluun ja sitä kautta pystyvät valitsemaan haluavatko he lapsia, minkä ikäisinä, haluavatko he ollenkaan lapsia, että he pystyvät kouluttautumaan loppuun asti, niin kyllä se vaikuttaa siihen että he pystyvät ihan eri tavalla osallistumaan yhteiskuntaan.


Emmi

Mainitsitte aiemmin, että monissa kohdemaissa nämä aiheet ovat täysin tabuja. Minkä takia tämän seksuaalikasvatusta vastustetaan?


Sanna

Kyllä me nähdään laajemmassa mittakaavassa sellaista seksuaalioikeuksien liittyvää vastustusta. Se varmasti monesti lähtee käsityksestä että ei ymmärretä mitä seksuaalikasvastus pitää sisällään. Laura toi hyvin tuossa noita teemoja mitä se yleensä pitää sisällään. se monesti ymmärretään väärin että se liittyy pelkästään seksiin ja ehkä sen takia tulee niitä asenteita että eihän lapsille ja nuorille tällaista pidä vielä kertoa. Siitä se varmasti lähtee. 


Monesti pelätään että seksuaalikasvatus yllyttää seksiin, Vaikka tutkimusten mukaan se on aivan päinvastoin. silloin ihmiset saa tiedon ja voi itse miettiä koska olen valmis tähän ja miten tähän varaudutaan. ehkä se on se väärinymmärrykset että ei ihan tiedetä mistä on kysymys. 


Ja varmaan sekin että ihmiset ajattelee että seksuaalisuus ja seksuaalikasvastus on vain ja ainoastaan seksin tekemistä ja opettelua. Vaikka se on hyvin kokonaisvaltainen ja laaja teema ja sellainen seksiosio on äärimmäisen pieni siivu. Kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus kuitenkin sisältää sellaista hyvinvoinnin lisäämistä ja ongelmien ennaltaehkäisyä ja että autetaan ihmisiä saamaan positiivisia kokemuksia itsestään ja ihmissuhteistaan ja nauttimaan oman seksuaalisuuden toteutumisesta ja positiivisista puolista. Ja annetaan työkaluja että mahdollisia ongelmia pystytään ennaltaehkäisemään. 


Emmi

Palataan vielä tähän Suomen ympäristöön, täälläkään ei varmaan vielä olla ihan valmiita. mitkä ovat ne asiat joista pitäisi täällä puhua seksuaalikasvatukseen liittyen?


Laura

Toki seksuaalikasvatus mielletään hyvin helposti sellaiseksi asiaksi jota on syytäkin käsitellä hyvin paljon lapsuudessa ja nuoruudessa koska silloin ne oman kehon ja mielen ja tunteiden muutokset on niin massiivisia. Mutta ihminen tarvitsee tietoa ja ymmärrystä seksuaalisuudesta läpi koko elämänkaarensa. Oma elämä muuttuu, se ei pysy samanlaisena. Elämäntilanteet muuttuu, perhetilanteet muuttuu. Tiedon tarve on kuitenkin jatkuvasti läsnä. Jotta olisi hyviä työkaluja pitämään yllä ja lisäämään sitä omaa hyvinvointia. 


Sanna

Esimerkiksi se mitä te puhuitte aikaisemmin: että usein vaikka vanhemmat ihmiset ja esimerkiksi vaihdevuodet on vähän näkymättömiä ja niistä ei puhuta tarpeeksi. Että nähdään se koko elämänkaari ja miten seksuaalisuus kehittyy iän mukana. Ehkä sellaiseen pitäisi vielä satsata enemmän. Ei olla ihan valmiita. 


Emmi

Hyvä että töitä on vielä tehtävänä, eikö niin? Toivotaan että maailma valmistuu päivä päivältä. Kiitos ihan valtavasti Laura ja Sanna että pääsitte tänne meidän vieraaksi.