8. Pöpipääränttejä ja miesten ihannemiehiä.

Kaksi podikumppanusta, sattumalta lähes identtisiin paitoihin pukeutuneina, aloittavat kahdeksannen jakson kaksinaismoraalisella keskustelulla rintavakojen syvyyksistä. Jenni haluaa tietää, mitä Eppu on häneltä oppinut, mutta päätyykin itse Epun grillattavaksi. Matkan varrella puhutaan sukupuolieroista, nettialiaksista, Tesloista ja miesten ihannemiehistä. Jenni on myös päättänyt elämänsä seuraavan askeleen, mikä ei Eppua varsinaisesti ilahduta. Lisäksi muistellaan nuoruuden suosiota ja salakieliä.

Transcript

SPEAKER_01 0:10

Onko parempi että avaan yhden napin tästä vai ei avaa?

SPEAKER_02 0:14

Et avaa.

SPEAKER_01 0:20

Onko tässä sun preferenssi naisena vai podcast kumppanina?

SPEAKER_02 0:26

Imisenä.

SPEAKER_01 0:30

Nyt mulla vähän silleen. Mitä vikaa mun rinnassa on voi avata.

SPEAKER_02 0:37

En pysty keskittymään, kun mä vaan katon sitä koko ajan.

SPEAKER_01 0:41

Sä haluat nimenomaan keskittyä aiheeseen.

SPEAKER_02 0:45

Niin. Just näin. Mikä meidän aihe tänään on. Mulla on vähän ideoita, katsotaan, mihin keskustelu johtaa.

SPEAKER_01 0:55

Ennen mun pitää kysyä sinulta, että kun sä olet valmis pitämään tässä taukoa, niin miksi et sä haluun lopulta pitää taukoa?

SPEAKER_02 1:02

Mä koin, että mulla on liikaa sanottavaa. Että mä voisi pitää tauon. Mulla on vähän tällaisia intrusive tooteja, jotka mun on pakko saada sanottua, että mä lähden avautuu Instagramissa niistä, niin siitä on parempi avautua tänne, missä ihminen voi valita, että kuunteleeko ne vai ei.

SPEAKER_01 1:26

Tämä on sellainen turva toimenpide, jolla sä varmistat, että sun ajatuksia kuulee ja katsoo vähemmän ihmisiä.

SPEAKER_02 1:34

Siis mä sanoisin, että tavallaan se koira, mikä on haudattuna jollain tasolla podin perustamisjutussa on myös se, että kun on kokenut niin paljon väärin ymmärrystä ja mä en ole saanut mun ääntäni kuulluksi, niin ehkä mä saan jonkun sortin validaatiota siitä, että mulla on mun oma podi tai ainakin 50 prosenttisesti oma. Ja täällä mä voin avata mun ajatuksia ja toivoa, että joku saa kiinni siitä, mitä mä yritin sanoa. Jotenkin nämä viime vuodet on ollut niin raskaita nimenomaan sen takia. Kun itse kokee, että mä tein ihan hirveästi hyvää, mä tein ihan hirveästi töitä ja mun mielestä aika hyvää työtä, mutta kuitenkin se responssi on aika negatiivinen.

SPEAKER_01 2:30

Mun tuli mieleen tosta toiminta. Tänään just ajattelin, jos on semmonen ahdistunut ihminen, niin on tosi vaikea kokea tyytyväisyyttä, koska sun elimistö sun mieli kokeilla syöttää sulle vastakkaista ideaa. Jos on semmoinen temperamentin piirissä se neuroottisuus, niin se voi olla, että elämässä tulee hyvin vähän semmoisia nämä jaksoja, jolla sä koet tyytyväisyyttä. Ja se voi olla, että se pitää hyväksyä. Mutta siitä voi seuraa hirveän paljon jotain muuta hyvää. Esimerkiksi susta voi tulla taiteilija tai poliitikka tai joku sellainen, joka yrittää taistella tyytymättömyyttä vastaan jossain muualla. Tämä on edelleen se tarina, mitä mä itselleni kerron silloin, kun kokee ehkä jotain semmoista selittämätöntä tyytymättömyyttä, jota mulla on aika usein.

SPEAKER_02 3:19

Joo. Ja tuosta on hyvä vetää sellainen aasin siltä yhteen juttuun, mitä mä oon taas miettinyt. Me ollaan nyt tunnettu puolisen vuotta ehkä, kun me ollaan tiedetty toisen aikaisemmin, mutta ehkä tunnettu sellainen puolue vuotta. Onko jotain sellaista, mitä sä olet oppinut multa tai oppinut hengaamalla mun kanssa?

SPEAKER_01 3:43

Muutenkin mielialääkkeiden vaikutustapaa mun oman kokemuksen ulkopuolella?

SPEAKER_02 3:49

Niin.

SPEAKER_01 3:51

Joo, mä oppin ihan hirveän paljon. Paljon liittyy vanhemmuuteen, jokin osa liittyy tähän politiikkaan. Mutta ehkä ne kaikista tärkeimmät puolet liittyy just siihen, että miten itse ajattelen kokevana ihmisenä, että miten mä pystyn olen itselläni tilanteissa, jolla on tosi vaikeaa. Koska tavallaan kun näkee sun kautta, että sulla on tosi usein vaikeaa ja sä pidät siitä aika kovaa ääntä opintä, että se on sallittua on ehkä ollut tärkeä opetus. Koska minulla on erilainen käsitys niistä omista vaikeuksista. Sen takia myös se, että kuinka paljon mä pidän ääntä siitä, on erilainen. Toi on hyvä. Mutta sitten ehkä myös tähän tekemiseen, kun itse kokee, että ei saa tehtyä tarpeeksi, pitäisi tehdä koko ajan kaikkea ja mä näen hyvin vahvasti, että sulla on se sama. Sä koet vaikka tekistä kuinka paljon tai jotain, että sä koet, että sä et oikein tee mitään. Toisaalta sulla on ehkä yleisessä hengaamisessa myös se, että sä et oikeasti tee mitään. Ja sitten se harmittaa. Noissa myös mä okenut sitä, että se on ok tai semmoista saa olla. Vähän niin kuin, ne ehkä liittyy, miksi mä sulle puhun siitä armollisuuden lisäämisestä, niin liittyy varmasti mun itseeni paljon, että mä oke oppinut sitä sulta, vaikka sä et ole kyllä mun mielestä edelleenkään kovin armoollinen itse kohta. Mutta ei kysytään toin toisinpäin, nyt tuo sama kysymys. Mitä sä oot oppinut multa tämän puolen vuoden aikana?

SPEAKER_02 5:30

Siella tosi konkreettinen asia on, mitä mä sanottaisin sen. Sanotaako näin, että mun edellinen kokemus on sellainen, että mun kaverit ei oikein saanut vastaan mitään, ne validoi mulle tosi paljon. Ja ne on ehkä oppinutetta joissakin asioissa. Mutta sitten kun on ollut näitä suhteita, niin ne ei ole lähtenyt sille linjalle. Yksi asia, minkä mä huomaan, että Triggeroi myös sua tosi paljon, mitä mä teen. Se on mun, kun mä diagnosoin itselleni kaikenlaista. Nimenomaan mä en ole tottunut siihen, että joku kyseenalastaa mun juttuja, koska ne muut tietää sen, että mä teen ihan ikana tekstä tutkimusta. Se ei ole silleen, että mä kysyn tekoältä, että hei, voiko mulla olla, että tämä ja tekoäly sanoi joo, ja mä oon silleen, että mulla on tämä. Vaan sitten on sellainen historian painolasti, että sairaanhoito on vähät niin paljon kaikkea, mitä mulla on, niin se on ehkä se siitä tullut keino, että en mä voi luottaa sairaanhoitoon. Sen takia mä teen ensisien pohjatyön. Jos mun pohjatyö näyttää siltä, että okei, tämä voisi olla se juttu, sitten tämä meen lääkäriin siinä vaiheessa, kun mä en itse pysty enää edistämään tai korjaamaan tai whatever. Mulla on kaksi hyvin suurta trinkerä se on vanhemmuus, jos yrittää antaa mulle yhtään mitään neuvoja vanhemmuudessa. Se reaktio, mikä mun sisällä tapahtuu, se riippuu vähän kuka se on. Ja sama jos kyseenalaistaa mun hienoja diagnoosia, jota mä teen itselleni, niin ne on oikeastaan ollut ne suurimmat syyt, miksi mun parisuhteista ei ole tullut mitään, mä koen, että se, että sun läheisin ihminen rupeaa antamaan sulle jotain vanhemmuusvinkejä, että pitäisikö sun tehdä niin ja näin, koska on kuitenkin nähnyt sen, miten vaikeaa kaikki on ollut ja näin. Ja sama nämä diagnoosi hommat. Eteks jotenkin vähättelee ehkä sitä, että vaan sen takia, että mä en ole nyt opiskellut lääkäriksi, niin mulla ei ole jotenkin oikeutta olla sitä mieltä. Ja sähän tavallaan nyt sitten vähän siinä välissä, että sä et ole poikaystävä, mutta sä silti kyseenalastat. Se on ollut mulle tosi hyvää treeniä siinä, että miten mä triggeröidyn, koska kyllä mun mieli pahoittuu, mutta mä tajuun kuitenkin, että tämä ei ole asia, mistä pitää pahoittaa mielensä. Se on ollut mulle hyvää treeniä.

SPEAKER_01 8:29

Siis joo, se on ihan totta. Meillä vähän seottuu just se, että kun me tavallaan jaetaan toisillen henkilökohtaisia asioita, mutta me myös keskustellaan kaikista ilmiöistä maailmasta ja näin. Varsinkin sun kanssa ne on aika usein sama asia, koska sä lähestyt aika paljon omasta näkökulmasta ja kokemuksesta asioita, ja se on mun mielestä tosi hieno ja tosi kiva. Mutta se tekee myös sen, että mä ihan automaattisesti alan puhumaan asiasta. Se on ihan totta, että mä oesti rikköröisi diagnoosipuhe. Rikeröin vanhemmussa sellaisissa asioissa, joista voi olla, että on itse epävarma ja myös rikkeröisi sellaiset asiat, mitkä minua ahdistaa niissä. Niin sinut tulee aika paljon niitä kaikki juttuja. Siinä se on ihan ok sinällä, mutta se tekee just sen, että mäkin haluan ihan oikeasti tuoda omia mielipiteitä niistä esille ja mä haluan keskustella siitä itse asiasta. Joskus, joo, se on ihan totta, että joskus mä ärsyn varsinkin silloin, kun sä selvästi mun mielestä teet itselle pahaa. Se on tosi ärsyttävää, koska tavallaan silloin tulee se fiilis, että se on vähän itsekästä myös.

SPEAKER_02 9:40

Onko se vähän tyhmä.

SPEAKER_01 9:45

Sä saat kutsua sitä tyhmäksi. Mä tunsu, että se on ärsyttävää, koska se on itsekästä, koska silloin kun tämä perusklassi, niin jos näen, että joku toimii itsetuhoisesti, niin silloin jos seu sen, niin se on sellaista, missä vedät itseesi sen huomion, etkä yrittää tavallaan toimia paremmin. Sehän voi olla osa itse sairautta sitä diagnoosia näin kaikkea. Mutta silloin kun se on kyse meidän välisestä jutusta, niin silloin se vähän ärsyttää. Koska esimerkiksi silloin, jos mä vaikka sanotaan näin, että jos olisin tosi pahassa tilanteessa, että olisin vaikka lähtenyt taimaan ja olisin siellä pidettänyt jossain paikalla, siis raveissä ja olisin jotenkin joutunut vaikka jonkun mafiosan kynsiin. Mä laittaisin jostain arkusta sulle viestiä siellä puolimella. Jenni, mä olen täällä arkussa, että mitä mä pääsen täältä pois. Minun täytyy päästä Suomeen ja mun täytyy pelastaa ja antaa neuvonno. Koita huutaa siellä ja koputa vähän sinne arkkuun näin ja iskeen joka puolelle tälleen nyrkillä, että ehkä joku tulee avaamaan. Ja sitten vastaisin sulle, no ei se on varmaan hyvä idea se. Myllä tunnen nämä arkut tosi hyvin. Voi olla parempi, että katselen tässä vähän, että mitä tämä tapahtuu. Ehkä mä totuun tästä, ja sitten kuitenkin arkku on arkkua. Täällä on mukava nukkua, täällä voi olla, että mä kuulen jotain ääniä jossain vaiheessa. Minun tulee jotain tämmöistä, joku kävelee ohhi, joku kävelee ohja huovaa. Se vähän kuin voi olla, että se suositärsyttäväistä sanoisin, että ei jumalauta.

SPEAKER_02 11:32

Tästä me ollaan puhuttu, että jotkut käyttää peukkua. Kun mua ei päihteet oikein kiinnosta, eikä mä viitti uhkapelaillakaan, niin jotainhan pitää tehdä.

SPEAKER_00 11:47

Kyllä. Se on ihan totta. Tämä on tosi hyvä perustelu. Se on ihan totta jo.

SPEAKER_02 11:52

Kun jos on paha olo, toimii niin, että tulee vaan lisää lisää siihen päälle, jos ei saa pysäytettyä sitä. Miksi tämä nyt sanoa, se dominoefekti?

SPEAKER_01 12:07

Kyllä. Ja mä aina tiedän. Nyt mä oon oppinut ehkä vähän tietään sitä, koska sulla oikeasti on paha olo, mutta mä en oikein sulla on aina paha olo. Joo, mä tiedän, mutta silloin kun sulla on aina paha olo, niin silloin kaikki tilanteet on samanlaisia. Ja sitten mä en oikein osaa myöskään aina tietää, että pitääkö mulla tässä tilanteessa tehdä näin, pitääkö mulla erityisen validoiva. Ja sitten myös se, kun ainahan ei voi olla sillä tavalla validoiva, koska jos mä aina vaan validoin, niin eihän me oikeasti keskustella mistään. Se on myös se, niin hän on. Jos ihmiset menee tosi huonosti, niin sehän on itsekäs tila. Se on ihan itsessään itsekäs tila, koska ihminen, jolla menee huonosti, niin se on aivan selvää, että se ei pysty antamaan energiakasti muille. Ja se on mun hyväksyttävää, että se on näin. Mutta siinä ehkä olen ajannut sen niin, että sä hyväksyt sen, että kun mä vähän kyseenalaistan hyvällä tarkoitusperällä, että mun siellä taustalla se hyvä tarkoituspäästä. Mä yritän tuoda sen esille, että sanoin, että ymmärksin, että minulla on tarkoitus on kokemusta väksyä, vaan mä tästä omasta kokemusta käsin yritän auttaa, koska mä haluun ratkaista sun ongelman. Ja miksi mä haluun ratkaista, niin johtuu tietesta epämukavuudesta, mikä mulla on täällä. Joskus aina ajattelen, että toinen mun väline on siinä se, että mä ajattelen, että mi enikata keskustella tästä. Se on se. Mutta sä et aina suostu siihen. Koska lenttipäivä. 5 lämmittää, sä haluat palata siihen aiheeseen. Ja hyväksy se, että se on näin. Sää ettei hyväksy sitä, että sulla on se tarve sille räntille. Niin, ehkä just niin kuin sanoit, tämä on nyt se formaatti myös, missä saat, missä tulee se kokemus, että sä pääset vihdoinkin näistä keskustelemaan. Se on arvokasta. Kyllä minullakin on tarve, just se, että voi olla, että joskus mä en ole tuonut esille riittävän selkeästi. Minun ehkä kaikista tärkein tarve tässä, kun me tehdään podcastia, on näyttää muille, että tämmöinen tutustuminen, mitä me tehdään tässä, se on ihan kiinnostavaa. Ja se on sille, koska mä itse tykkään ihan kauheasti kun mä katson, kun ihmiset tutustuu. Mun kaikista isoin elämässä on aina se yhteydensaaminen. Se on mun itsekäsi puolesta, mä tykkään siitä. Ja toinen puol myös se, että kun me tässä myös tavoitellaan parempaa maailmaa, niin sen näyttäminen, että voi olla ihan semmoinen tavallinen heppu ja voi tietää yhteiskunnasta ja maailmasta. Niin kuin säkin sanoit, että sulla on tärkeitä tutkimustöiden tekeminen ja tämmöinen voi ottaa selvä asioista ja silti tavallaan puhua omasta kokemuksesta asioista, että mua on ehkä järjestänyt se, että omassa kenessä ihmiset on niin asialähtöisiä. Mun mielestä se ei ole ikinä ollut ehkä kovin kiinnostavaa sittenkään. Koska mä ainakin luotan, että jotkut tyypit, jotka on asiantuntijoita, on asiantuntijoita, jos niillä on näyttää jossain muualla.

SPEAKER_02 15:19

Tuo on mielenkiintoinen juttu, koska mä jälleen kerran, minua hävettää jotenkin tosi paljon se mun tarve avautua. Nämä samat ongelmat on koko ajan tässä ja ne ei mene pois. Ehkä sekin tässä tulee aika isona kontrasina se, että sä oot vaan tuntenut, mutta silloin kun mä oon ollut huonoimmilla, niin aika pohjalla nyt. Mä en ole ikinä ollut näin pohjalla, henkisesti ja ihan konkreettisesti. Sulta puuttuu täysin se kokemus siitä, että millainen mä oikeasti olen ihmisenä.

SPEAKER_01 16:05

Aikaanko se?

SPEAKER_02 16:06

Ei, mutta ehkä se vääristää sun kuvaamusta. Tämä versio, mikä mä nyt olen, niin se on aika kaukana siitä, millainen mä oon. Mä luulen, että sä et ehkä ymmärrä, miten iso kontrasti on siihen, että mitä mä oikeasti saan aikaan silloin, kun mä voin hyvin. Mä oon aika aikaa saava nytkin. Mutta jos mä poistettaisi tästä, miksi sitä nyt kutsuisi? Tämä paha olo tai uupumus tai en mä nyt tiedä, miksi sitä enää kutsuisi, niin voi Jeesus, miten paljon kaikkea mä saisin aikaa. Ei meni sitä aikaa siihen vatuuloimiseen ja whatever. Mutta se mun punainen lanka oli varmaan se, että mä oon tavallaan aika ylpeä itsestäni, että mä kestän sen, että sä kyseenalastat minua. Koska kun mulla on niin tietäisen pitkä sellainen historia siellä taustalla, niin sä on ollut just niitä tosi läheisiä, tärkeitä ihmisiä, jotka on ihan sikana kyseenalastanut ja sitten kun on käynyt lääkärissä, nekin on kyseenalastanut ja minusta olisi kiva jos ihmiset, jotka oikeasti tuntee mosi hyvin, että ne voisi luottaa siihen, että ehkä Jenni on oikeasti tehnyt tutkimusta ja tuntee itsensä sen verran hyvin, että se voi olla oikeassa tässä, vaikka se ei ole se loogisin vastaus. Muistan, että kerran mä kävin lääkärissä. Mulla on tosi pitkään ollut rautaarvotos alhaalla. Ja sitten se kirjoitti minulle jonkun rautalisainen pari viikkoa myöhemmin mä menin takaisin ja sanoin, että kolme päivää mä sitä söin, mutta mulle tulee niin hirveä päänsärky näistä, että mä en pysty. Sitten tämä lääkäri, nuori mies, ottaa sen sivuvaikutuslistan siitä lääkkeestä. Ja sitten se sanoi mulle, että ei, täällä sivuvaikutusliisa, jos lue päänsärky ja tuo päänärky on kyllä enemmän oire siitä raudan puutteesta. Okei, mutta jos tämä päänsärky alkoi silloin, kun mä aloitin tämän rautalisän ja loppu, kun mä lopetin sen, niin kummasta se voi johtuu. Se ei hyväksy sitä, että se aiheutti mulle päänsärkyä. Tuo on ollut nyt niin monta vuotta mun vanhemmuuteen liittyen parisuhteisiin ja ihan mun itseeni se mun kokemus, että mä oon aina jotenkin väärässä. Mä oon aina liian sitä tai liian vähän sitä. Mä en muista, milloin joku olisi ollut mun puolella viimeksi. Mä koko ajan puolustan itteään, niin oli se skene ihan mikä vaan, niin mä olen jotenkin niin väsynyt siihen. Mä en tiedä, mitä mä nyt jouduin tähän.

SPEAKER_01 19:10

Tämä on meillä tosi yleinen teema. Tämä nimenomaan. Niin on ennenkin sanonut, mä uskon, että sun ystävät on läheiset ja ollaan sun puolella.

SPEAKER_02 19:22

Ja sen mä tiedän, mutta kun te ette voi auttaa lääkärit, viranomaiset ja sitten nämä tietyt ihmiset, jotka on sellaisessa positiossa, että ne vaikuttaa voimakkaasti. Ne on ne, jotka vaikuttaa siihen mun oloon. Ja mun läheisparat joutuu kuuntelemaan niitä mun ränttejä näistä asioista. Niitä on nyt saanut kuunnella sen muutan vuoden tässä. Mä en jaksa itsekään enää kuunnella sitä, tämän pitää muuttua oikeasti. Mun on nyt pakko tehdä jotain. Tämä ei ole se ihminen, kuka mä haluun olla. Tämä ei ole kestävää.

SPEAKER_01 20:01

Mitä sä oot nyt ajatellut sitten tehdä?

SPEAKER_02 20:03

Vähän niin kuin vaihtoehdot rupeaa loppuun. Musta tuntuu, että ainoa vaihtoehto on muuttaa takaisin sukulaisten luo. No vaikka mun äidin mielessä mä oon vähän pöpipää, niin se kuitenkin puolustaa minua. Minusta tuntuu, että täällä nämä ihmiset, jotka olisi jossain vaiheessa tai on siinä roolissa, että mä toivoisin, että ne olisi vähän muun puolella, niin ne ei osaa jotenkin eristää sitä pahoinvoivaa Jenniä, joka vähän oireilee tietyllä tavalla ja juurisyytä. Mutta sitten mun äiti se on vaan sellaista. Nihdotonta äidin välittämistä lapsestaan. Sillä on ihan sama, pipää vai en, onko mä oikeassa vai väärässä, mutta se on silti mun puolella. Musta tuntuu, että mä oon taistellut nyt 10 vuotta yksin, niin mä en vaan jaksa. Mun on pakko lähteä jonnekin, missä mä saan vähän sellaista kokemusta, että mä oon jonkun arvoinen. Ja sitten ihan nämä konkreettiset asiat. Espoossa on aika kallista asua jo yksin tai ainoana aikuisena, mutta myös ainoana aikuisena jollain töitä. Ja sitten muutenkin tää on tosi kuormittavaa asu yksin täällä, kun kaikki etäisyydet on niin pitkiä, vaikka onkin tietty tosi paljon kavereita. Se, että joku asuu itä-Helsingissä, julkisilla sinne kestää melkein kaksi tuntia. Mulla on auto joo, mutta varmaan ainoa mun kavereista on. Ja muutenkin mun mielestä tämä pääkaupunkiseutu on vähän erilainen kuin tuolla maalla. Se maalla on enemmän sellaista jonkun sortin yhteishenkeä, mä en tiedä miten.

SPEAKER_01 22:00

Sinua tosi ikävä, jos sä lähdet sinne Pietarsaareen. Sitten varmaan voin tehdä sinne jonkun reissun. Meillä on ollut maasan yliopistossa pikkujoulubisteily, joka on yhtä oikea risteily kuin vihreinen risteily. Eli lähdetään busilla vaasasta ja muistaakseni menikö se nyt sinne kokkolaan asti ja käytiin siinä matkalla kaikki ne kylät läpi.

SPEAKER_02 22:24

Mä en tossille itse ehkä ihan sisäistänyt koko tätä juttua. Tallaan kun mulla on joku idea, niin se, että mä oikeasti sisäistän, mitä kaikkea se tarkoittaa, se tulee vähän perässä. Kyllähän mä joudun jättämään tosi tärkeitä ihmisiä. Ja sitten kaikki muutenkin nämä poliittiset bestit mitä on saanut, joutuu jättämään. Ja muutenkin 20 vuotta elämää takana täällä, niin tuntuu aika pahalta ja vähän silleen, että epäonnistuin.

SPEAKER_01 23:02

Se on se kokemus. Kyllä, mutta ehkä näin Suomi oloissa voi ajatella näin, että meillä on turvaverkot, joiden avulla voi aina yrittää uudelleen tai näin mä ainakin itse haluisin miettiä. Plus toi on mielestäni tosi jotenkin kauni ajatus myös, että sukulaisin voi luottaa, koska ehkä mulla ei aina sitä kokemusta ollut. Kyllä mäkin olen voinut luottaa just taloudellisesti sukuun. Mulla on ehkä ollut se just se kokemus, että emotionaalisesti ei välttämättä voi luottaa, niin se, että muuttaa vaikka lähelle omia sukulaisia, niin se kertoo, että luottaa myös siihen, että he voi oikeasti tukea. Siinä on mun mielestä joku perinteisen kaunis tarina veren perinnöstä.

SPEAKER_02 23:46

Niin mä oon ymmärtänyt, että tosi monella on tosi vaikeaa mennä takaisin kotiin. Se on joku sellainen ihme taistelu, vaikka tytär ja äiti, että ne ei oikein sovisi samaan tilaan ja näin. Musta tuntuu, että kun olen muuttanut kotoa niin nuorena, mä olin 16 is ja siitä on niin pitkä aika, kun mä olen asunut kotona, niin minusta se on vaan jotenkin tosi mukava, kun olen joutunut pärjäämään yksin niin pitkään tässä yksi päivä soittelin mun äidin kanssa. Ja se selitti siinä, että hänellä on pyörästä tippunut joku muoviosa, että hänen mies pyöräilee vastaan sitä matkaa, mitä mun äiti oli pyöräillyt, ja hän kävelee toisesta suunnasta. Jotain me juteltiin jossain vaiheessa hänen mies saapuu siihen ja se hän oli tietysti löytänyt sen osaan sieltä matkalta. Ja jotenkin mulla tuli sellainen olo, että vau, että joillakin on tuollainen ihminen, joka on valmis itekään, se lähtee pyörällä ettimään jotain muovinosaa. Silloin se aika antaa. Ja muutenkin se, että kun mä käyn tuolla Pietarsaaressa, se on jotenkin niin söpöä, kun siellä jääkaapissa on yleensä kokiseta ja erilaisia juustoja, mistä mä tykkään. Kun mä saan lainata autoon, niin auto on aina ajatu valmiiksi, siihen lähtövalmiiksi. Nämä ovat sellaisia asioita, jokaan ei ole tehnyt mulle niin moniin vuosiin. Mä olen ihan unohtanut tonne, että wauw, joku ihminen voi olla, mikä se on Omtensami, ajattelee toista. Hei, tuo on menossa huomenna tonne. Mä päästä, että laitan auton valmiiksi, että silloin on helppo lähteä. Toi on mulle ihan vierasta. Sitten minulle tuli vähän sellainen, että mitä mä teen täällä. Tämä ei ole mikään kritiikki mun kavereita kohtaan, koska mielestä se ei ole mun kavereiden tehtävä. Mun mielestä mun kaverit tekee parhaansa ja olen tosi iloinen teistä, että mä en kritisoi sitä. Nämä ovat vaan enemmän sellaisia suoraan arkeen liittyviä asioita. Mutta en ehkä sen syvemmälle mennä siinä. Mutta mun mielestä tosi pieni asia, se, että sä ostat kokista jääkaappi. Se tarkoittaa mulle niin hirveän paljon. Varma se on joku munguage. Ei meilläkään ole emotionaalisesti sanottu tai halattu ja näin. Mutta varmaan sitten ostamalla taiksä tulee tekemällä teot ja lahjat, niin ne on sitten ollut sellaisia, että okei, mä en ymmärrän, että tää välittää, koska se huomasi, että tykkään kokiksesta.

SPEAKER_01 26:55

Muuten varmaan 21-vuotiaana jos vertaa tuohon, niin tosi myöhään. Mutta se oli ihan viimeinen aika, koska mulla oli kyllä aika mitta täysi. Sillä on ihan vaan semmoista yleistä olemista kotona käytännön asioita.

SPEAKER_02 27:12

Veiksi tyttö ja sinne sun äidin.

SPEAKER_01 27:15

Joo, kyllä, totta kai, mitä muuten sitä nyt viedään.

SPEAKER_02 27:20

Sateenkin kauhean.

SPEAKER_01 27:22

Stereot on olemassa, tietysti ja ovensaa kiinni. Itse asiassa tämä on mielenkiintoinen juttu, koska näihän sitä Suomessa joutuu tehdä, varsinkin miehet, jotka on jopa pidempään kotona, niin ei siihen ole mitään muuta mahdollisuutta, mutta silloin myös tietys vanhemmilla on jotain niin mennä tytön asuntoon. Kyllä.

SPEAKER_02 27:41

Tämä selvaatti.

SPEAKER_01 27:44

Tämä on ehkä tietarinen ratkaisu toskohtan. Siinä oli just se ensimmäinen tyttö, minkä vein kotiin silloin. Minulla tulee kokeman mieleen huittinen, koska se oli just se, mistä mä lähdin pois satakunnasta. Myös se kunta oli ihan hirveä, ettei siinä olisi voinut senkään takia jäädä. Kun muutin, niin muistan kyllä, että se kokemus, kun meni siih omaan kämppään, niin oli tosi hieno, vaikka mulla oli ihan kauhea kämppä, tämä peren näinen kadulla siellä liankeskustassa, joka oli tosi vanha rakennus ja siitä oli ikkunatkin rikki. Mutta se, että ei tarvinnut olla enää siellä siinä tunnelmassa, mikä siellä kotona oli. Mä en silloin tosi paljon havainnut, mutta myöhemmin mä jälitin sen apaattisuuteen ja tein myös sen päätöksen, että en halua sitä tunnelmaa omaan kotiin, niin tuo tyttöjen tuominen sinne just sinne omaan lapsuuden kotiin, niin musta tuntuu, että siinä on jotain semmoista hienoa sen takia, koska silloin Suomessa hirveän vähän vanhemmat on osallisia niistä ihmissuhteistä, missä me ollaan joissain perheissä kyllä. Mun mielestä se, että kun mä toin sinne jonkun tyttöystävä, niin silloin tavallaan mun äiti pakotettiin myös ottaa jotain kantaa siihen mun elämään. Se oli sinänsä hienoa siltä osina. Mutta totta kai siis semmoinen 20 pojan mieli ja hormonit, niin ei ehkä nyt sovi siihen, että siellä asuu ihan kovin paljon sukulaisia samassa kämpäs. Kun mietin tätä kotiin muuttamista, niin mulla tulee aina uudestaan se mieleen se aika, kun äiti asu siellä huittisissa, ja kun mä lähdin sieltä ja kun mä vihasin sitä paikkaa ja olin silloin ammattikorkeakoulussa, mä vihasin sitä koulua. Mä haluan olla siellä, koska mä haluaisin opiskella jotain tärkeää, joka tarkoitti mulle jotain yhteiskunnallista.

SPEAKER_02 29:42

Mitä sä sitten opiskelit?

SPEAKER_01 29:44

Tietojen käsittelyä. Mutta tällä hetkellä siitä on ollut tosi paljon hyötyä mun nykyisessä tuunissa. Sinse oli oikea ratkaisu. Mutta mä luulen, että ammattikorkeakoulu huittisessa satakunnassa on myös semmoinen olosuh, että se ei luo hyvää opiskelumoti. Mutta kun mä muutin, niin silloin muistan ekana takana vuonna, mulla kävi se mielessä, että onko täällä nyt kivaa yksin. Onko täällä kun asuin siinä 44 tupakasi jossa ja kävin portsari töissä iltaisin, niin mietin, että oliko sittenkin ollut kotona parempi asua. Mutta sitten aina kun mä kuulin, miten äiti ja hänen siskossa riiteli siellä huitteissa, niin minulla tuli se fiilis, että no ei se olisi ollut parempi jääd siitä. Mutta kyllä se altisti ihan kauheille ongelmille. Jos nyt vähän miettiä tuon tilannetta, niin esimerkiksi en mä ollut yksin siis ikinä kovin onnellinen, enkä tyytyväinen. En tiedä, kuinka monet nuoret miehet on. Mutta siinä ehkä on sellainen tietynlainen syy myös siihen, että minkä takia nuoret miehet tekee suurimman osan meidän sosiaalisista ongelmista Suomessa on juuri se, että kun ne on niin yksin. Ja tavallaan ne lähiyhteisöt puuttuu siitä ja ne, jotka voisi tuoda jotain muuta merityksellisyyden kokemusta kuin biina ja pimppi, niin ne puuttuu. Meillä on siitä eteläisimmistä kulttuureista ehkä on siitä opittavaa, mitä ne voisi olla. Mutta näin kuin itse mietin, niin se portsariyhteisö ei ollut mulle hyvää seuraa. Jos olisi halunnut vähentää päihteiden käyttöä, jos olisi halunnut ehkä saada monipuolisempia roolimalja miehistä, jos olisi halunnut löytää emotionaalisia miehiä sellaisia, joidenkaan keskustellaan tunteista, niin niitä ei löytynyt portsaripiireistä.

SPEAKER_02 31:48

Miten se oli? Viina ja pimppi, niin nykyniehet, niin yksi on myös pelaaminen. Tosi moni hän vaan pelaa aamusta iltaan, ehkä juonekaljat ja vetää vähän jotain. Tössä syy siinä samalla. Siitä tuli mieleen tällainen juttu tuosta pelaamisesta. Mikä oli sun tällainen likki. Oliko sinulla joku sellainen tietynlainen nickname, mitä sä käytit?

SPEAKER_01 32:20

Minulla on ollut aina sama alias kaikissa nettipeleissä, mitä olen ikinä pelannut, se on ollut skifi, eli skivi. Edelleen se on mun aljas myös irkkaaler, että käykää kommaa.

SPEAKER_02 32:36

Tällaista talkkaa.

SPEAKER_01 32:42

Se oli aika leima kuin sen kirjoittaa isolla. Mutta se Action 2, joka oli se mun peli, niin mä käytiin joskus tämmöistä, että kun joskus haluat mennä salaisesti pelaamaan jollekin serverille, missä sun kaverit pelaa silleen, että sä voit voittaa niin ja ei tiedä, että sä oot sähkö. Ja sitten mulla oli siihvi pulska. Ja se oli myös sama nimitys tuolla demi.fiformilla. Kun selin niitä teorioita siitä, että miten nuoret ei voi oikeasti seurustella aikuisten säännölä. Silloin mun niikki oli siihvi pulska. Ja se nimitys jälkeen, että mistä se tuli. Kyllä se tuli stristiita suhtautumista myös kehollisuuteen. Nuorten miellähän on kaikista kauheinta olla. Täytyy olla hirveän ripti. Se merkkaa tosi paljon, koska nuori mies ajattelee, että häntä ei hyväksytä, ilman sitä.

SPEAKER_02 33:38

Se on kyllä jännä. Kun tuo ei tule naisista, vaan muista miehistä.

SPEAKER_01 33:46

Täällä oli juuri keskustelu ihanen mieskeskustelu, yksi nimimerkki, joka sanoo, kun miehet kertoo naisille, minkälaista miehistä naiset tykkää. Ne aina kuvaa omaa ihanen miestään. Ja se miesten ihanen mies on hyvin erilainen kuin se naisten ihanen mies. Mitä kuvattiin jossain ylellehtiotussa se, että se on 190 senttiä pitkä, 100 kiloa 5 prosentin rasvat 800 tonin hajautettu osakesalkku se ajaa valkoisella teslalla se on semmoinen uhkaava ja kovainen hahmo, vaikka se on sosiaalisesti lahjakas, niin se on aina semmoinen uhkaava. Sitten oli keskustellut jatkuin niin, että lupinnassa laitti sieltä vielä semmoiset kaksi lehteä, missä oli Hugh Jackman miehille tarkoituslehdesessä ja naisille tarkoituslehdessä. Mielille tarkoituslehdessa oli se Vulverin-asennossa tälleen. Ja sitten siinä naisille tarkuslehdessa oli semmoinen familin mä, mikä oli näin. Se on tosi peinalonen. Ja se oli esimerkki siitä, että miten kun määrittelet ihanen miestä miehille, niin sä näytet eri asioita. Ja se mun kokemuksen mukaan se on juuri näin. Ja nämä lähtee miesten pelosta. Mun mielestä oli ensekin vähän jännää, että miesten ihanemies on jotenkin semmoinen uhkava. Miksi on uhkaava? Niitä pelottaa koko ajan se, että se ihanen mies tulee ja vie heiltä naiset ja menestyksen ja joku tämmöisen. Kannattaisi ajatella, että ihan mies olisi semmonen kiva tyyppi, semmonen mukava tyyppi. Ja kyllä mä luulen, että jotkut ajatteleekin näin, mutta liian usein on semmoinen vähän kova. Ja tämä oli myös, niin mä en samastunut, koska mä en ollut kova, en edes portsarina. Vaikka olin haastanut juda ja osasin jotain otteita, niin minulla oli hirveän paljon kiinnostanut lähteä painimaan kenenkään kanssa. Ja sitten muistan, kun yksi portari kaveri sanoi joskus, että ei ole vähän huono portsari. Kyllä se hyöpyttää paljon, mutta aika kauan kestää ulos heittotilanteita näin. Ja se oli minulle jotenkin ehkä semmoinen silmiä, ylipäätään se, että miksi mä oon valinnut tämän duunin, nuorelle miehille ei ole ihan kauheasti tuunivaihtoehtoja. Tajusin sen, että se oli semmoinen tapa myös tulla sinuiksi niiden puolien kanssa. Mutta en vaan oinen, ei mua kiinnosta tapella asiakkaiden kanssa on kännissä. Jos josta kiinnostaa, Be My Guest, mun mielenkiintohteet oli enemmän siellä Vaasan yliopiston yökerhassa.

SPEAKER_02 36:27

Itse asiassa mä näin jossain jonkun Realin tai tämmöisen, mikä oli tavallaan olevina joku huumoriuttu, itfani because it's true. Oli joku tällainen mies, joka selitti. Kun hänelle nuorena aina sanottiin, että miehen pitää olla lihaksikas, niin hän on nyt treenannut X-vuotta. Nyt kun hän laittaa kuvia nettiin, niin hänellä oli 27 ihmistä kommentoimassa, että nais! Ja niistä oli kaikki miehiä. Mistä tätä ajatus tulee? Totta kai osanaisista jotenkin tykkää lihakasikuudesta ja just nämä urheilijat. Se ei ole se tope 1. Se saattaa olla sellainen boonus, että ei kiva tai pitää huolta itsestään, mutta se voi myös olla negatiivinen asia, niin kuin mäkin joskus sanonut, että kun olen itse tällainen, mikä sievi pulkaa. Sanotaan, että jossain Tinderis tulee vastaan sellainen urheilullista naista urheilen urheilen urheilen ja sen kuvat on sellaisia sixpäki ja näin. Ja kyllä mäkin olen urheilullinen ja mä liikun tosi paljon yleensä tällä hetkellä. Mä en koe, että tämä mies tykkäisi musta. Mä oon liian lihava sille miehelle, koska se näyttää tolta, sen rasva prosentti on just se viisi. Niin sitten minä mun 30 prosentilla tässä, ei tykkää ihan varmasti mun kopasta. Helno. Siis voi olla, että kun mä en tiedä, mitä mies kokee haikkana ja urheilullisena ja tällaista, mulla ei ole mitään havaintoa.

SPEAKER_01 38:27

Mutta toi on ehkä se perusero. Tietyntyyppinen mies katsoo naisia ja miettii, että mikä on viehättävää, niin se ei ehkä ensimmäisenä justiin, tai siihen viettävyyden kokemukseen ei liity just toihin, että miten se nainen näkee hänet, vaan se katsoo vain, että uu kuuma haluisin ja naisille useammin merkkaa tämä puolin, että miltä nainen näyttää sen miehen silmässä. Tätä miehet ei myöskään ymmärrä siinä. Tavallaan se helposti lähestyttävänä oleminen on yksi osa sitä viehättävyyttä siinä miehillä. Mutta mulla tuli mieleen tosta, kun ne miehet kommentoi se, että 27 laittaa u naisi. Miten jos miehiä tavallaan kiinnosakin eniten juuri se, mitä ne toiset miehet sanoo. Ja se on se tavallaan sen kautta, minkä kautta miehen se oma kokemus itsestään vahvistuu. Ja tämä on tosi ongelma meidän kulttuurissa, koska meillä tavallaan semmoinen niin sanottu ansi homososiaalisuus, niin se on tosi yksi puolista. Siis se miesten välinen ystävyys on usein hirveän semmoista pelkistettyä. Jos siinä on noin tämmöisiä metapuolia tavallaan semmoisia freudilaisia puolia, että mies kokee itsensä voimakkaammin toisten miesten kautta, niin silloinhan niiden pitäisi puhua niistä tunteista ja käydä läpikaasti sitä, että minä olen kokenut tämän vähän pempön vatsan vähän ongelmallisena, koska minusta olisi esteettisesti mukavampaa, että sitä ei olisi. Tämmöisiä keskusteluja pitäisi käydä tätä, että onko käynyt salilla, penkki. Kull bro. Se ei vastaisiin tarpeeseen.

SPEAKER_02 40:20

Joo. Joo, mutta mä en tiedä just toi tarve, että mikä siinä tökkii jollain tavalla. Kun mä oon naisena, tosi miesvaltaisella aalla ollut, kaikki mun muut työkaverit ovat miehiä. Mulla ei ole merkitystä ja mä sille juttelen oikeastaan kaikkienkaan, kun on ne vaan kuuntelemaan. Ja sitten tosi moni mies, jotka on kuunnellut mun vuosia ja sitten neljä vuoden jälkeen sekin rupeaa kertoo. Se tuntuu mulle sellaiselta onnistumiselta. Kyllä, ne varmaan haluais puhua! Mutta ne ei vaan jotenkin taju, että se on ok tai et ketään kiinnostaa tai mistä minä tiedän, mikä se on.

SPEAKER_01 41:08

Joo, kyllä, jos jotain haluaa tavallaan ottaa siitä anglo-amerikkalaista kulttuurista, mitä näkyy siellä jenkeissä, huolimatta, että siellä on tosi paljon sellaisia misogynistisia ja tosi naisvihamielisä piirteitä, niin siellä on myös tämmöistä terveellistä kilpailua ja sen tyylisiä emotionaalisia miehiä, jotka yrittää olla hyviä tyyppejä. Mä en tiedä, Suomi varsinkin matki Amerikkaan ihan kauheasti kaikissa asioissa. Mä toivisin, että me oltaisiin enemmän tänne vähän Eurooppain päin, mutta kun ne matkiin, niin ne voisi matkiinen miehet myös sitä puolta, että miten miehet keskustelevat keskenään tunteista ja siitä, että mikä niiden elämässä on hyvää. Eli just se, että ei ole tässä niin annettuna esimerkiksi sitä elämäntarinaa, että kun sä käyt koulut, hankit, vaimon, lapset, volvon ja pikkuhiljaa vanhennet ja kartat sun osakesäästötiä ja hankit mökin ja kuollet, että tämä tarina tavallaan ei ole itsestäänselvyys. Ei sen takia, että meidän pitäisikin tehdä normeja vastaan, vaan siksi, että kaikki ei vaan tarvitse tätä. Ja sitten pitäisi keskustella siitä, että mitä miehet tarvitsee. Kyllä mä luulen, että miehet sitä omien puolisoidensa kanssa käytöstä keskustelua, mutta se ei vaan riitä.

SPEAKER_02 42:32

En usko. Suomessa sä oot onnistunut elämässä, jos olet mennyt naimisiin ja hankkinut ne kaksi lasta ja sen punaisen mökin, omakotitalon, ehkä rivari, jostain kivalta paikalta ja tietysti sä oot korkeakoulutettu ennen tuota. No sä tiedät, se on aika selkeä se, että tämä on onnistunut ihminen. Mä luulen, että jossain vaiheessa, jossain tietysti iässä. Jos ei ole löytynyt se unelmien ihminen, niin toi on tarpeeksi hyvä, jollain tavalla tyydytään siihen. Ja se on ehkä sitä vähän samaa ne edelliset sukupolvet. Mutta sitten mitä nuoremmaksi me nyt tullaan tässä, niin mä luulen, että me ollaan jotenkin idealistisempia. Me ollaan mieluummin yksin ja poiketaan siitä polusta. Ei se ole yhtä helppo toteuttaa enää kuin mitä se oli silloin.

SPEAKER_01 43:32

Joo, se on ihan totta. Tuosta mä puhun, että kulttuuri on mennyt jo se ohi, sen takia, että yksilöt vaatii, varsinkin naiset vaatii enemmän ja sitten tavallaan miehet ei niin paljon oman kokemuksen mukaan, niin ne ei niin paljon mieti sitä on se juttu, että mitä ne oikeasti tarvitse. Ne myös helpommin menee semmoisten perinteiden mukaan. Ja siinä on myös yksy siihen, että miksi miehet on konservatiivisempia ja niin helpompi mennä. Se voi johtua siitä, että tiettyä kulttuurista pitää enemmän miestään. Varsinkin sellainen perinteinen mukainen mies voi olla, että se saa helpommin tietyt asiat elämässä ja sitten jos sä teet asiat oikein. Mutta se tapa ei toimi naisille yhtä hyvin, koska just parisuhteessa voi olla, että ne jakautu ne roolit huonosti, että myös naiset joutuu tekemään enemmän sitä emotionaalistyötä ja näin. Ja se ei riitä enää naisille, niin siinä voi olla joku tommonen juttu. Mutta sitten toisaalta meillä on ihan kauesti miehiä, jolla ei ole ikinä mahista mihinkään. Tässä oli taas tämmöinen sukupuolipoliittinen juttu nyt. Tämä jotenkin lähti tähän suuntaan.

SPEAKER_02 44:34

Joo. Mä voin jatkaa sitä kertomalla mun nikin. Munnikkih oli Jens.

SPEAKER_01 44:42

Niin aivan. Eikö sen miehen nimi tavallaan?

SPEAKER_02 44:46

Ihan vaan sen takia, että mä en halunnut, että kukaan netissä tietää, että mä oon nainen, koska siihen aikaan ainakaan, ei hän vieläkään 50-50 jakauma siellä pelimaailmassa ole. Kyllä se sen taakse pysty piilutumaan tosi hyvin, koska mä en halunnut mitään special treatmenttia, mitä nainen tosi helposti saa. Tai se on joko tai. Joko sua vähätellään ihan sikana, kun sä oot huonompi, vaan sen takia, kun sä oot nainen. Tai sitten se on se toinen, että jotkut miehet nostaa johonkin.

SPEAKER_01 45:25

Feti siinä asemaan.

SPEAKER_02 45:26

No en mä tiedä, mutta se menee yli, että ne rupeaa antamaan tavaroita ja auttaa ihan sikana. Se on vähän silleen, että sä auttais minua, jos mä en olisi nainen. Tästä pelimaailmasta ja miehistä ja puhumisesta. Teksason ja irkaamisesta myös. Mä oon pienestä asti, eli joku 14 vuotiaasti. Mä oon ollut miesten terapeutti. Silloin mä oon huomannut sen, miten iso tarve miehilläkin on puhua tunteista. Mä oon tosi paljon kuunnellut tällaisia sydämen särjetyksi, miten sä sanoit, sydän suruja. Joku mies on ollut tosi rakastunut johonkin naiseen ja se on lempannut sen. Ja kuunnellut ympäri maailma, jota ihan random miehi, niin jostain syystä sitten minä olen ollut se, jolla ne haluaa avata sydämeensä. Silloin kun se selviää, että mä oinen. Tämä ei ole haitannut minua mun mielestä se on ollut tosi kiva, että mä otan mielelläni sen roolin, jos ihmisellä on tarve puhua, koska mä rakastan jotenkin kuunnella ihmisten tarinoita tai mitä niille on käynyt. Musta tuntuu, että nämä on tunneasiat ja miehet. Niin jos se, että sä saat yhden hyvän kokemuksen, että oho, toi kuuli, niin ehkä se uskaltaa puhua jollekin toisellekin sen jälkeen. Se jensh on tosi vaikea suomalaiselle. Ja se kirjoitettiin pienillä kirjaimilla.

SPEAKER_00 47:09

Ei se.

SPEAKER_02 47:11

Suomalaisethan vääntänyt sitä jönsäsin sitä.

SPEAKER_01 47:15

Se on tosi sepe mun mielestä se jönsä. Mulla tulee mieleen se mehuvan siitä semmoinen.

SPEAKER_02 47:20

A juista.

SPEAKER_01 47:24

Tämä on mun asosiointitapa.

SPEAKER_02 47:27

Mulla on kaksi hienoa kokemusta, kun olen tehnyt ristikoita. Mä teen aina ennen kuin mä nukahdan ristikoita yhdessä ruotsinkielisessä. Se oli joku doumes kalle tai doum, niin sitten se oikea vastaus oli jönsä. Ja sitten mä tein suomen kielistä, siinä luki kehityshäiriöinen. Ja se oikea vastaus oli autisti. Pitkään sitä aikaa heräsi sellainen, että nyt pitää kyllä laittaa vähän palautetta. Mun mielestä aika vanhentunutta tietoa, että autismi on kehityshäiriöinen, ei. Kun olin tuolla mun kavereiden vuonna viikon loppuna, mun kavereilla on lapsia, niin ne on aina läsnä siinä. Ja sitten kun mun pitää pystyä kertoa, eikö sä mun elämässä sellaisia juttuja, niin ne lapset kuuntelevat, jos aloitan ruotsiksi kertoa, niin on, että kuka se on. Miksi se teki? Miksi ne kuuntelee? Me puhutaan mun kavereiden kanssa Saksassa. Me ollaan kaikki opiskeltu sitä. Se ei ole sujuvaa Saksaa, vaan se on silleen. Erhaben, nihte suruk, Angerufen. Se ei ole millään tavalla kieliopillisesti oikein. Mutta me ymmärretään, koska meidän kaikkien saksa on vähän samalla taso. Se on meidän salakieli. Teillä annikankaan joku salakieli, mitä te pystytte, jos on jotain, mitä teidän pitää sanoa, että lapsi ei ymmärrä.

SPEAKER_01 49:20

Joo, kyllä me Englantiin puhutaan, mutta nyt se ei enää toimi, koska Ru tajua, että se on englantia ja kolme vuotias Ruus on sanonut varmaan viisi kertaa, että i, älä puhu Englantia. Se oli niin mahtavaa, kun sitä pysty käyttämään, mutta se oli ihan muutami kuukausi. Ja nyt on alkanut jo tekemään tämmöisiä yleistyksiä tästä puhumista ja sanoi, että ei täällä puhuta englantia. Ja sitten tänään, kun mä juttelin jollekin meidän naapurille englantia, niin hän ruous sanoi, että ei Suomessa puhuta englantia. Sitten join jo lähteä kauttain selittämään, että miten kyllä Suomessa puhutaan englantia, mutta ymmärrän sinun kokemusta siihen, että sinä haluat ymmärtää, mitä me puhutaan. Salakielet on hirveän kivoja. Silloin kun mielestä silloin kun netti tuli, niin oli hirveän paljon semmoisia juttuja, mitä pystyi sanoa toiselle, että katso IC-kuusta. Eli siis ennen Meseä ja muita oli tämmöinen pikaviesin kuin ICU. Ja kukaan ei tavallaan tiennyt vielä pikaviestimistä yhtään mitään, niin mulla oli pari tyyppiä, jotka oli siellä ja sovittiin nämä streffit IC kuussa ja sitten siellä keskusteltiin. Ja siihen aikaan vielä tietysti porukka lähetti maillaan niitä laulun sanoja. Onko sulla tull ikinä sitä, että joku lähettää laulun sanoja mailla ja sitten sä laitat sille takaisin ketjukirmäisesti.

SPEAKER_02 50:48

Mulla on niin paha trauma tolleen meileistä, tuohon yäri aikaa. Se on se on kaksi luolassa. No joo, luokkakaveri laittoi meilin, joka oli testi, että Das your crush like you. Ja sitten mä aasin ja se on lomake ja minä tyhmänä siellä on kaikkia kysymyksiä. Se oli aika henkilökohtaisin. Mä vastasin niihin kun mä laitan sen, niin sen oli, nyt mä oon lähetetty kaikki sun kaverille, tämä oli läppä. Mä järkytyin siitä niin paljon, mitä mä olin tyhmä. Mä menin uskomaan tähän. Sillä oli kaikki info, mitä henkilökohtaista kamaa just se, että kenen mä oon ihastunut silloin ja kaikkea tämmöistä, mutta ei se onneksi käyttänyt sitä mitenkään mua vastaan tai negatiivisesti. Mä luulen, että se kokemus on tehnyt minusta aika varovaisen tietoturva näkökulmasta. Se herätti mut jo siinä vaiheessa. Älä lankea niin helposti kaikki.

SPEAKER_01 52:03

Joo, kyllä, mä uskon. Mä muistan, että silloin just toi ysärin loppu, niin oli tosi paljon helpompi tutustua sun omiin luokkakavereihin ja samassa koulussa oleviin siellä netissä. Tapan siellä koulussa ja sitten me juttelee niiden nettiin, niin se suudes syveni siellä. Ja mä ainakin tapasin mun ekan tyttöystävän, kenen kanssa olin silloin kasilla, joka oli saman luokalla, niin silleen, että me alettiin juttelema netissä koulun jälkeen ja se lähetti jonkun piisin sanan, jonkun himin, when Love and Death Embrace Join. Se ei ole vielä tullut se oli vasta sen aamin aika, jonka piti tarkoittaa sitä, että hän tykkäsi musta ja piti lukea niitä jotain rivien välistä näitä viestejä. Silloin mä koin, että netti on maailman paras asia, koska se mahdollisti tämmöisen aina saarattoman tavan tutustua, mutta se toimii vaan näin päin, koska sitten kun sä et ole tavannut sitä tyyppiä livenä eka, niin sitten tulee Tinder. Se on aivan toisenlainen app ja palvelu. Sen takia, kun kaikki haluaa tietää, että onko mun mielestä nämä kaikki tämmöiset tapaamissovellukset hyviä, niin mä sanoin aina, että jo on, koska mä en ole ikinä ollut Tinderissä ja mä en tiedä mitään. Mä koen, että kaikki, mitkä edistää tapaamista, niin on hyviä asioita, mutta joku kaveri sanoi mulle, että itse asiassa Tinder ei kyllä edistä tapaamista ollenkaan.

SPEAKER_02 53:33

Mä luulen, että toi on vähän tuurista kiinni, mutta sitten myös, että millainen ihminen sä oot. Jos oot jotenkin tosi poikkeuksellinen jollain positiivisella tavalla, sitten mä luulen, että on tosi helppo löytää. Mutta niin on helppo löytää muutenkin. Mun mielestä ei muuta sitä skeneä hirveästi. Tuosta tulikin mieleen, että mun koulussa oli aina tosi voimakas jakoet, ketkä oli suosittuja poikia ja tyttöjä, jotka missä ryhmässä sinä olit.

SPEAKER_01 54:11

Mä olin muuttanut sieltä Espoon kivella seikalle ja mun lempinimi oli Stadi bo, ei mitenkään positiivisella tavalla. Mun luonne oliravainen ja tuntija häiritsevä pelemäinen, jos sanoisi luokas on pelle. Mä en mielestäni kuuluenkään ryhmään, mutta en missään nimessä ollut suosittu. Sitten ehkä kun mä jotenkin kasilla aloin yhtäkkiä syömään kurkkua ja lopetin kaiken muun ruuan syömisen, niin mä laiduin jotenkin äkillisesti jostain 65 kg 47 pahoittelut trigger tästä, mä sitten ajattelin, että se ratkaisee tämän mun suosion ongelman. Mutta joka tapauksessa silloin Kassilla mä olin hyvin jo tietoinen siitä, että täytyy jotenkin tällä kroppalle tehdä jotain. Kun silloin ne suositut ainakin siellä meidän luokalla, se oli H-luokka, niin ne oli myös vähän koviksia.

SPEAKER_02 55:02

Joo, joo, se on yleensä sama asia.

SPEAKER_01 55:04

Joo, joo, siis silloin ja se ei aina pidä paikkansa, joskus ne voi olla myös semmoisia tosi hyvän näköisiä suosittu jalkapalloja ja poikia. Siinä on se toinen puoli. Mutta sitten mä löysin niistä, jotka sitten oli tietokoneella, koska mä olen ollut tietokoneella, niin siellä oli semmoinen possi, mikä tavallaan kuulee silleen, että ne kävi reiveissä, niin oli joku oma tyyli ja sitten ne tapasi jossain puistossa, mitä kutsuttiin centraaliksi. Siellä joskus polttiroikä, mutta se ei ollut mitenkään semmoinen juttu, mitä piti tehdä. Ni löysin siitä sen ekan possin ekalle tyytynä ystävälle. Malehtelin, että olin seurustellut jo aiemmin ja sitten mä paljastin sen sille joskus, että mä olin valehdellut, koska mä en halunnut olla kokematon. This is manly stuff. Mutta oikeastaan vasta lukiossa, kun oli sen verran jotenkin varmaan, että pystyy ylipäätään jotenkin lähestyä naiseen. En mä ihan hirveesti ikin lähestynyt, koska mä en uskaltanut, että mä oon luottanut, että se kontakti yhteys syntyy jotenkin intuitiivisesti ja tekemättä mitään. Nykyään mä oon oppinut sen, että se ei todellakaan ole hyvä taktiikka tai missään suhteessa ei saa jättää suuretta vaan hoitamatta. Ja aina pitää tehdä efforttia, aina pitää nähdä vaivaa. Ja kyllä mä sanoin, että siinä on yksi tämän ajan ongelma on myös se ihan näin aidosti kaikille niille, jotka kumppania etsi, että ei nähdä riittävästi. Ja myös voi olla, että se menee usein niin päin, että nainen näkee enemmän vaivaa. Tai mies kokee, että hän näkee kauheasti vaivaa, mutta oikeasti se ei naisen mielestä näe kauheasti vaivaa.

SPEAKER_02 56:39

Mutta mä sanoisin, että tyypillinen on, että mies näkee ihan sikana vaivaa ensimmäiset kuukaudet. Ja sitten nainen on wauw, unelmi prinsi, joka kohtelee minua kuin prinsaa. Ja sitten on silleen, että no niin, joo, let's do this bo. Musta tuntuu, että moni mies ajattelee, että tuo on vähän sellainen ehkä parittelutanssi. Ja naiset taas ajattelee, että tää on tämä effortti, mikä tämä mies joka päivä antaa minulle. Siinä tulee aika nopeasti kriisi, kun huomaa, että tulee sana huijattu olo.

SPEAKER_01 57:20

Sulla on ilmeisesti käynyt näin. Ei se on ehkä ihmeinen, jotkut kuulijat sanoivat, että ei saa sellaisen käsityksen, että ei tiedä, millainen mies pitäisi olla, jos me aina analysoidaan ehkä enemmän sitä puolta, että millainen ei saa olla tai millainen on missään ongelmia. Jotenkin mun pitäisi aina lisää aina disclaimers siitä, että minus on myös paljon puolia, jotka eivät ole sellaisia, mitä hyväksyn täysin tai meissä kaikissa on näitä puolia. Tämä on vaan joidenkin tämmöisen sekopäiden tapa suhtautua niihin puoliin, että me höpätellään niistä.

SPEAKER_02 58:00

Joo, siis mä ajattelen itse, että ihminen on kokonaisuus, kaikilla on niitä huonoja puolia, mutta hyvien puolien pitää jollain tavalla kompensoida niitä huonoja. Se tavallaan se sun kokemus siitä ihmisestä jää plussan puolella.

SPEAKER_01 58:19

Niin aina ei voi olla plussan puolella. No joo, totta kai. Se on joskus joku jää sellainen fiilistä on kusipää, mutta kun sä mietiskin kotona, niin ajattelin, että ei se nyt itse asiassa ihan aina olekaan. Silleen mä mietin, mutta joskus ehkä on. Voi olla, että tiputtaa ihmissuhteita joskus liian helposti ja joskus taas liian vaikeasti. Jotkut ihmiset, jotka voi olla itselle myrkyllisiä, niin ne pysyy mukana hyvin pitkään. Lapsuudessa oli tämä yksi hahmo, joka oli mun parhaita kavereita, mutta me riiteltiin tosi usein ja äiti kysyi, että kannattaako sitä hengailla. Kun meillä on niin hyvi seikkailuja, tässä on yksi syy. Mutta ne toist oli koviksi. Mä en missään sanoa kovis, koska mun silmissä puhuttiin amiksista. Tässä tuli samalla mun tämä koulutusvalinta samalla kertaa, mä en ikinä tiennyt, mi halua opiskelemaan, mutta mä en halunnut olla amis. Se kuulostaa semmoista tosi ikävältä laittaa tämän dualimalin pakolliset valinnat tämmöisiin statuseroihin. Mutta niin sitä silloin koettiin. Varsinkin mitä siihen kytkeytyy, oli Röykin poltto. Sitmoinen autojerva. Jatkuva kiroilu. Oli siinä myös sellainen, että se ei ollut sitä mun tyyliä.

SPEAKER_02 59:48

Olin just sanomassa sitä, että mulla oli skootteri. Mun isä oli vähän tällainen, ei ehkä osannut olla isä tytölle. Ja silloin kun mä ovanhin lapsi, niin se ostti sen skootterin itselleen. Mutta se sanoi, että mä saan aina käyttää sitä. Ei mun isä koskaan käyttänyt sitä, se ostti sen mulle, mutta se ei voinut sanoa sitä, että mä ostin mun tyttärelle skootterin. Ja sitten se vielä viritti sen silleen, että se meni seitsemään kympiä.

SPEAKER_01 1:00:18

Silloin oli muuten tuo skootterimopo kisa, tai siis oikeastaan semmoinen vastakään asettelu, että skootterit oli aina tytöille ja mopot oli poille. Ja se oli kyllä vähän raskasta.

SPEAKER_02 1:00:29

Mutta se mun on pakko sanoa, että vaikka mulla oli skootteri, niin ei todellakaan käynyt missään mopomiiteissä.

SPEAKER_01 1:00:37

En tiedä, oliko niitä silloin.

SPEAKER_02 1:00:39

Nykyään on vain Teslamiittejä. Onko se nämä vermos?

SPEAKER_01 1:00:44

Ja kyllähän ne testlamiitit on tosiaan kampissakin näkee siellä parkkallissa, että ne tapaa ihan automaattisesti ilman niitä miittejäkin.

SPEAKER_02 1:00:53

No mutta just sanoit, että se ei ole miitti, se on vaan Länsi-Espoon Teslamiehet on lähtenyt töihin. Mutta onko nähnyt niitä videoita siitä, kun ne koodaa ne tlatille ja pitää sellaista valoshowta.

SPEAKER_01 1:01:08

On mit sanot tämän.

SPEAKER_02 1:01:10

Joo, siis niitä tesloja tulee koko Suomesta ja niitä on tullut sinne niin paljon, että kaikki ei mahtunut mukaan. Siellä on ihan järjestäjä, joka pistää tlat, että sinä menet tuohon, sinä menet tuohon. Ja sitten on joku softa, joka siihen autoon laitetaan, niin että ne kaikki autot synkkää, niiden valot synkkaantuu. Ja sitten ne menee musiikin mukaan sellainen valo show. Se on ihan cool. Mutta tosi tärkeää feature mun autossa. Toinen hieno Teslas on se, että siinä on sellainen ohjelma, jossa voit painaa eri istuimesta tulemaan piiruääni.

SPEAKER_01 1:01:56

Tuosta tulee mieleen, että miet tekee mitä tahansa, jotta ne ei keskustelisivat keskenään, jopa tuo autot keskustelemaan keskenään. Mieluummin se, että ne yhdessä vaisi jossain. Ehkä jos mä heittäisin muille miehille ohjeistuksen tai jonkinlaisen suosituksen ehytymisestä. Niin kyllä se varmaan olisi, että hankkikaa jonkinlainen merkityksellinen sude. Ihan niin kuin se olisi valinta silleen, että sä mietit ja teet sen. Mä väitän, että se on sen verran kuitenkin valinta, että sä voit rakentaa itsees sitä kohti. Sen sijaan, että sä rakennat itse jotain tämmöistä seksijumalaa kohden. Kun miehillä on se taipumus ja kyky niin paljon elää tunteita sen seksuaalisuuden kautta, niin sano, että siihen voi tosi helposti ja tosi pitkään mennä vähän väärään suuntaan. Tänään oli uutisessa se, että missä Ruotsi on parempi suoma. Niin sanoa, että niissä asioissa, mitä siinä mainittiin. Ja sen lisäksi, että siellä voi olla enemmän niitä miesahmoja, jotka on monipuolisempia tunnetoimijoita. Ja sen takia ehkä jaksaa myös kehitellä niitä hienoja yritysideoita ja perustaa ikäa ja abbaa ja muita menestyneitä kansainvälisiä brändejä.

SPEAKER_02 1:03:15

Niin, jos lähdetään miettimään sitä, että mikä on se, miksi ruotsalaisia on Suomessa haukuttu, ainakin koko mun elämä. Ja se oli nimenomaan, että ruotsalaiset on homoja. Se, että kun ne miehet on pehmeämpiä, se olisi jotenkin negatiivinen asia.

SPEAKER_01 1:03:34

Kyllä, mä toivon, että nyt nudet sukupolvet on jättäneet sitä jonkun verran taakseen, mutta se oli nimenomaan se identiteettiero, että just se, että ruotsalaiset puhujaan pehmeitä ja suomalaiset toimijaan kovia. Tästä ei ole hyötyä. Tästä sanoa, että meidän talouden suhteen tästä ei mitään hyötyä, että nyt jos joku EK suuntelee, niin voi rakentaa seuraavan ohjelman sen verran, että yritysjohtajille annetaan pehmeys koulutusta.

SPEAKER_02 1:03:58

No joo, mutta suomalaisilla on myös tällainen juttu, varsinkin teknologia puolella. Meillä on Linux, Irk on myös suomalaisen.

SPEAKER_01 1:04:08

Janne oliko.

SPEAKER_02 1:04:10

Ja sitten tätä ei ehkä ihmiset tiedä, mutta on myös olemassa tällaisen avoimen lähdekoodin sähköpostipalvelin, josta muistaakseni joku 70 prosenttia maailman sähköposteisi menee suomalaisen timosiraisen kehittämä. Ja näitä kaikkia kolmea, mikä niitä yhdistää. Nimenomaan open source, Linux tai uniksi. Miten moni laite, Android on Linux ohjainen. Ajele miten paljon rahaa turvallisilla olisi, jos se olisi jollain tavalla lähtenyt kaupallistamaan Linuxia sen sijaan, että se teki siitä tollen, että hei, mä tein nyt tällaisen teille, tehkää sillä hyviä juttuja. Eli mä luulen, että suomalaiset on loppupeleissä ehkä vähän sellaisia, et ne ei välitä ehkä siitä kuuluisuudesta ja rahasta, että ne on enemmän sellaisia nyt puuhastelin tämmöisen jutun ja ne on ehkä vähän tällaisia nöyriä, sanotaanko näin.

SPEAKER_01 1:05:13

Kyllä. Ja se ei ole sama kuin pehmeys. Sehän se juttu just onkin, että se helposti suomalaiset varmaan yhdistää ne kaksi. Siinä voi olla vähän semmoinen itsekritiikin kaltainen tämmöinen, että suomalaiset tietää olevansa nöyriä, mutta eivät haluaisi olla, joten haukumen ruotsalaisia homoiksi. Se on semmoinen outo juttu, että sä voisi olla semmoinen menestynyt yritysjohtaja silloinkin, kun sä jotenkin luot muihin siitä henkeä, että me voimme rakentaa vallankumouksellisia tuotteita ja semmoisia, jotka menestyy muualla. Mutta sitten voi olla, että suomalaiset päätyy nimenomaan näpätämään yksin jotain heille kiinnostavaa asiaa. Miten tässä tuli tämmöinen ihmeessä keskustelu?

SPEAKER_02 1:05:56

No ei vaan, niin jo, niin se mun piti myös sanoa. Tuosittu koulussa.

SPEAKER_01 1:06:04

Oliko se suosittu?

SPEAKER_02 1:06:09

No siis malin se tyttö, joka, miten sen nyt sanoisi. Muistaakseni mulla on ollut joskus vähän huono käyttäytymisarvosana. Koska.