Jakso 10. Jotenkin mulla tulee taas mieleen mun äiti.

Elämän aiheuttaman tauon jälkeen kaksikko palaa taas mikkien äärelle. Tarkoituksena oli puhua sukupuolirooleista metatyössä, mutta kuten yleensä, keskustelu eksyy aivan muualle. Suunnitellun teeman sijaan puhe ajautuu rahankäyttöön, yksinäisyyteen, shiba inuihin ja konsulttihöpinään.

Päädytään myös analysoimaan Jennin eksien lahjanantokykyjä, ja keskustelu Epun kanssa johtaa suuriin molemminpuolisiin oivalluksiin.

Epusta löytyy ominaisuus, joka triggeröi Jenniä. Tunnelma on tällä kertaa aiempaa seesteisempi, vaikka lopuksi päädytään jälleen kerran ällöihin juttuihin.

Transcript

SPEAKER_00 0:07

Täällä taas. Aika pitkä tauko on nyt ollut, mutta aika paljon kaikkia myös tapahtunut. Ehkä siihen on ollut ihan hyvä syy.

SPEAKER_03 0:17

Silloin kun ajattelin, että pidä taukoa tästä, niin ei vasa, mutta nyt on ollut ihan ehkä kiinni siitä, että ei ole ehtynyt.

SPEAKER_00 0:27

Ei se silloinkaan ollut, ettei jaksa, vaan se oli enemmän silleen, että ei kykene niillä on eroja. Mun elämässä tuntuu, yksi tulipalo toisensa jälkeen syntyvän.

SPEAKER_03 0:38

Niin ja sitten tänään haluaisit siirtää tämän toisen studion, sitten sanoin, että mä en kehtaa peru enää toista kertaa.

SPEAKER_00 0:44

Kun mä oon tällainen tosi ratkaisukeskeinen ihminen, niin mä rupesin heti miettimään, että miten me voitaisiin tehokkaasti käyttää se aika, kun sä rupesit sanoa, että nyt meillä on vaan tuntia aikaa. Niistä keksin, että me voitaisiin autossa nauhoittaa ja vaikka ulkona ja kaikkea sanotille, että ei, nyt me ei peruta mä kehtään peruenäistä.

SPEAKER_03 1:07

Mä oon just miettinyt tuo autokontti se on ihan hyvä idea. Mutta tavallaan matkalla jonnekin on erilainen, ne ei välttämättä huonolla tavalla, mutta parhaimmillaan me rentoudutaan tässä, niin tässä näkyy jotain aitoa meistä enemmän kuin autossa.

SPEAKER_00 1:24

Ens ole aidoimmilla Road Ragin tai valassa.

SPEAKER_03 1:32

Niin kyllä se on totta. Se on kyllä kaikkeen pitäisi kuulla. Kun en havainnoida, mitä liikenteessä tapahtuu, niin laitat huuhutaan jolkin polvolle siellä ja miettinyt, että mitä hän tuossa kävi.

SPEAKER_00 1:43

Yleensä se liittyy siihen, että joku oli lähellä mua, koska mullahan on historiassa sellainen peräjo ja se ei ollut mun syy.

SPEAKER_03 1:54

Puhuu se vielä autoilusta?

SPEAKER_00 1:58

Se oli jotenkin tosi traumaattinen se kokemus. Se oli sana kohta, missä ei yleensä ole jonoa. Mäkin säikähdin siitä ja vedin jarrut pohjaan. Ja sitten mä näen takapeilistä, kun auto tulee kahdeksaa kympia mua kohti, kun sekään ei huomaa. Tavallaan seinen shokki, kun sä vaan tiedät, että kohta pamahtaa, mutta ei ole etiä miten kovaa, onneksi se nyt jossain vaiheessa huomasi ja ei tullut ihan täysin perään, mutta kyllä se auto meni melkein luunastuskuntoon sen jälkeen. Siis sun vai molemmat sen meni, mutta oli miten oli, niin ehkä tästä voi oppia, että kaikilla ihmisten reaktioilla on ehkä joku historia, joku traumaattinen kokemus, mikä on tapahtunut joskus aikaisemmin, ja siitä on oppinut pelkäämään niitä ehkä vähän yli reagoi.

SPEAKER_03 2:55

Mä mietin onnettomuuksista, että kuinka monelle on käynyt jotain autossa. Kun mulla on kehittynyt joku lentopelko, niin aina lentokoneessa mä yritän miettiä, että kuinka turvallinen se on verrattuna autoiluun. Tosi monella on just rajukin onnettomuus auton kanssa, koska se tapahtuu niin herkästi. Mutta silti ihmistä ajaa joka päivä ja niitä ei hirveästi pelota autossa.

SPEAKER_00 3:17

Mun mielestä niitä ei voi verrata, koska kun sä autoilet, että sä oot itse kontrollissa, jos sä oot hyvä kuski, sä voit sanoa itselle sen, että koska minä ajan turvallisesti niin mitään ei käy. Mutta siinähän ei aina huomioon sitä, että vaikka sä ajat miten hyvin tahansa, niin se rattijuoppo siellä toisella kaistalla tai se hirvi, joka tulee jostain.

SPEAKER_03 3:43

Eli se on illuusiohallinnasta.

SPEAKER_00 3:45

Joo, koska sitä lentokonetta hallitsee joku muu.

SPEAKER_03 3:48

Niin usein vielä aika hyvin.

SPEAKER_00 3:51

Aatillahan ne lentää ne koneet oikeastaan.

SPEAKER_03 3:55

Miten me muuta päädyttiin tähän metatyöheeseen ja ehkä vielä tämmö sukupuolinäkökulmaan siitä. Tai onko tämä se, että tämä teemaan kaikkien keskiluokkaisten ihmisten elämässä aina läsnä?

SPEAKER_00 4:08

No en mä tiedä. Mun mielestä tavallaan sun elämässä se on varmaan aika läsnä. Ja sulla on varmaan aika hyvin tarinoitakin, hyvin tuoreitakin. Mulla taas mä olen niin pitkään yksin, niin mä oon arvannut unohtaa, millais toi on, toi arki, kun sä jaat sen arjen jonkun toisen kanssa ja joutuu koko ajan tekemään niitä kompromisseja ja ottaa huomioon joku toinen ihminen ja jakaa vähän niin kuin kaiken. Mitä enemmän mä kuulen sun ja muidenkin tarinoita, niin mulle tulee vähän sellainen, että ehkä tää on ihan hyvä tämä yksi oloa.

SPEAKER_03 4:43

Kuteltiin just siitä, että miten toisen on joskus vaikea ymmärtää sitä omaa käyttäytymistä arjessa. Ja sä kerroit siitä, että sulla on ollut samanlaista ADHD-henkisen tarvetta, esimerkiksi ottaa omaa aikaa siinä suhteessa. Se liittyy tosi paljon myös siihen, että miten sitä arkea suunnitellaan. Metatyön ongelma on ensinnäkin just se, että kun ihmiset tekee sitä niin eri tavalla. Mä on sellainen ihminen, että mä oikeastaan suunnittelen vaan niitä asioita, jotka oikeasti näyttää tarvitsemasta suunnittelua. Totta kai kaikkia asioita voi suunnitella. Mutta esimerkiksi mä erikseen haluan, että jotkut asiat menee omalla painollaan. Tämä on tosi iso minun puolisen välinen arvoero, että mä erikseen haluan, että ne menee omalla painilla siksi, että jos mä niihin kauheasti keskity, niin se on ihan hirveän kuormittavaa, niin mä en tiedä, että onko sulla tästä jotenkin samanlaiset tai erilaiset näkemykset.

SPEAKER_00 5:40

No toi on hyvä kysymys, koska mulla on elämä ennen äitiyttä ja sen jälkeen. Tämä on jännä, koska mulla on sellainen muistikuva, että olisin ollut hirveän jotenkin sellainen suunnitelmallinen. Mutta sitten kun on erityislapsi ja 10 vuotta tässä on todennut sen, että vaikka kuinka suunnittelee, niin kaikki menee aina päin mäntyjä ja ehtii tekem 20% siitä, mitä oli ajatellut. Mä en muista enää sitä, että onko tämä erityislapsen äitiys se, joka on aiheuttanut mussaton, että mä ojunnut, että ei kannata suunnitella ja siksi antaa asioiden mennä enemmän omalla painollaan vai onko mä aina ollut sellainen. Mutta tällä hetkellä mä oon kyllä paljon rennompi sanoisin. Mä luulen, että mä oon ollut enemmän sun puolisontapainen. On ollut aika sellainen voimakas kontrolli tarve siitä, että miten asiat tehdään ja että ne pitää tehdä oikein. Mä nyt teen pieniä olettamuksia tässä. Mutta mä tunnistan ehkä sellaisen kaltaisen ja naisen. Mulla on paljon kavereita, jotka on ihan samanlaisia, jotka on vähän niin kuin sen metatyön omistajia tavallaan.

SPEAKER_02 7:01

Kyllä.

SPEAKER_00 7:02

Mun kaveri on tosi sellainen perfektionisti, joka haluaa tehdä asiat hyvin. Ja sen mies ei ehkä ole. Se oli mulle jotenkin tosi opettavaista muutama vuosi sitten, kun se kertoo, että hän joutuu vaan hyväksymään sen, jos hän haluaa, että se mieskin pystyy tekemään kotitöitä, niin naisen pitää vaan laittaa se rima alas ja hyväksyä, että se on parempi, että hän tekee jotain, kun et ei mitään. Kaikilla on vain niin erise standardi.

SPEAKER_03 7:35

Joo, me keskusteltiin esimerkiksi siitä, kun yllättäen päädyttiin mutkan kautta aiheeseen, että mä suunnittelen esimerk juhlilähtöä ja meillä oli tällaiset nimiiset. Jos oletaan tehty mun tavallinen, niin on mahdollista, että olisi vaikka jäänyt se nimeislaja ostamatta. Ja sitten mä sanoin, että olisin mennyt ostaa sen lähikaupasta tai aajallisesti hyvin helposta paikasta. Ja sitten se olisi ollut yhtä hyvä kuin se toinenkin lahja, jonka suunnittelua käytettiin enemmän aikaa. Mä haluan just paljon miettiä, että kun toisille se arvo syntyy nimenomaan siitä, että sä suunnittelet sitä. Siikka esimerkiksi lahjankin. Ja mä tajsin se, että olen hirveän sen kaltainen myös muidenkin juhlissa ja syntareissä ja myös omissani. Mä ajattelen näin, että se kaikista isoin asia, mitä ihmiset voi tehdä, on se, että ne antaa sitä omaa läsnäoloa sitä, että ne tulee paikalle ja jotenkin mua varten jotenkin. Mä en ollenkaan kuvittele, että mitä kaikkea ne on tehnyt sinne tulemisen eteen. Ja tämä on myös arjessa, että monet ajattelee esimerkiksi näin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Usein palaan tähän vanhan kansan sanontaan. Miksi mä en ajattelen niin? Täida hyvin miettiä niin, että kun itselläkin on nämä ADHD-tutkimukset tässä meneillään, niin että tämä liittyy suoraan siihen, että mä en sen takia jotenkin pysty ymmärtämään sitä, mutta siinä on joku tämmöinen arvo juttu, että ei mun mielestä hyvin suunniteltua puoliksi tehty, koska sitä ei ole tehty. Siinä on ihan selvä ongelma. Kun lähtee parisuhteesta miettimään, usein meillä menee siihen keskusteluun, että puolisi on vaikka sanoa, että toinen kaottista arjenhallinta. Mun näkökulma taas on se, että liikasuunnittelu on turhaa. Sä voit keskittyä merkityksellisiimpiin asioihin tai ainakin välttää sen stressin siitä suunnittelusta. Tämä on tosi outoa toiselle, koska se hän suunnittelee siksi, että sitä stressiä ei tule.

SPEAKER_00 9:45

Tämä on ongelma, mikä mulle mun tytärellä on. Mä olen nimenomaan sunkaltainen. Jälleen kerran musta tuntuu, että mä en ole aina ollut sellainen, mutta nyt viime vuosina musta on tullut sellainen, että mä en käytä sitä aikaa siihen suunnitteluun tai jollain tavalla se ehkä menee jossain viidennellä välilehdellä, joka auki jossain. Ottaa ne asiat vähän enemmän kuin ne tulee, jotenkin luonnollisesti. Mutta mun tyttärillä on tosi voimakas tarve tietää kaikki, että milloin me mennään, minkä värinen juna se on. Hirveästi niitä kysymyksiä. Ja sitten mä oon ihan silleen, että en mä tiedä, katsotaan sitten, kun se stressaamua se sen stessaaminen kaikista vähän niinku turhista yksityiskohdista. Mä yleensä sanon sille, että mietitään sitä sitten, jos tuo tapahtuu, että sillä on ehkä vähän sellaista katastroofiaajattelua.

SPEAKER_03 10:40

Joo, joo. Mun mielestä osittain sen takia, että minullakin on katastrofiaajattelua, niin se on yksi myös, miksi mä en halua suunnitella, siis sä oot varmaan minä et sä pidät sen ehkä sun sisällä.

SPEAKER_00 10:52

Sä ajattelet ne ajatukset sisällä, että ulkoistaan niitä muille, jos joku muukin rupeaa sanoa niitä ääneen, niin onko se ärsytys just sitä, että mä yritän olla ajattelematta tota asiaa ja täällä sanoa sitä ääneen.

SPEAKER_03 11:06

Niin mä yritä määrtimättä niitä. Plus siinä on myös vähän semmoinen, että nämä matkat tuntuu musta tosi seikkailulta ja siinä on vähän myös se, että mä olen pitää sen seikkailuna ja mun ei tarvitse käydä läpi jokaista lopputulosta, mitä siellä voi käydä. Ja sitten myöskin se, kun kohta ihmisiä, niin mun mielestä on myöskin kiva se, että se heidän panos ja se vuorovaikutus on jotenkin semmoista yllätyksellistä. No esimerkiksi just mä en halua miettiä jotain etikettiä tai sellaista, että miten mun täytyy käyttäytyä jossain monestakaan syystä. Mutta muun muassa sen takia, että mun mielestä se on arvokasta se, että jos näkee vaikka sukulaisia pitkän ajan päästä, jättää vähän herran haltuun, että minkälaisia tunteita tai ajatuksia herää. Koska hirveän usein on se, että sukuju näin on sitä pönötystä siksi, koska siellä on taustalla jotain bagitsä ja sen takia tavallaan ne rooliodotukset esimerkiksi siitä, miten ollaan pöydässä ja kuka jakaa lahjat ja kuka pitää puheet, niin ne on niin tarkalle mietittyjä sen takia, että siinä ei syntyisi mitään riskiä sille, että joku vaikka tekee jotain hallitsematonta. Tämähän ei kaikissa perheissä enkään ole niin. Mutta varsinkin se, että vähän ongelmallisissa perheissä se voi olla niin. Ja mäkin muistan siis omasta perheestä sen, että meillä oli jouluna usein vaiti ja täti. Ehkä tämä mun mummo se oli ainoa porukka ja mua jännitti se, että riiteleeko mun äiti ja täti. Mulla oli usein se oma strategia siihen, että mä keskityin siihen jotenkin siihen itse juhlaan, että jouluna, niin joulussa oli hirveän kivaa mun mielestä semmoiset yhteisölliset elementit ja yritin jotenkin sitä iloa sieltä saada esiin, niin mä tiedän, onko tämä nyt sitten mun nykyisen eurovisuaatteen taustalla, että olen oppinut sen, että täytyy keskittyä iloon, että juhlista saa jotain irti. Ja sitten just se sellainen, että ei halua hirveästi sitä vakavaa sisältöä niihin juhliin, niin voi johtua siitä, että siellä on ollut joku pelko. En tiedä.

SPEAKER_00 13:06

Tuossa on vähän pien kontrollin tarvetta havaittavissa. Mulle tuli mieleen tosta just se, että kun mulla on ADHD-piire ja autismipiire, jotka on hyvin ristiriitaisia. Mä joudun pelailema tosi paljon just sen takia esimerkiksi matkustaminen. Mä rakastan matkustamista sen seikkailun takia, mutta mä vihaan sitä epätietoisuutta, että kun sinne pitää matkustaa ja miten sinne tullaan ja miten sieltä pääsee sinne ja tänne, niin se on mulla taas tämmöinen coping-strategia nimenomaan, että mä pidän sen suunnittelun sellaisella ei hirveän yksityiskohtaisella tasolla. Just sen takia, koska mitä enemmän mä suunnittelen, sitä enemmän mä ahdistun, koska tulee lisää ja lisää asioita, joita minun pitää selvittää. Niin sen takia se on myös ahdistuksen hallinta työkalu menee sinne ja ottaa vastaan, mitä tulee. Aina tapahtuu jotain. Ja en mä tiedä, onko tämä sitten tavallaan vähän sellainen huono kiire siitä, että onko se syy vai seuraus silleen, että ei ole suunnitellut. Välillä mietin, että miten mä oon edes selvinnyt tähän asti elämässä. Kun tuntuu, että tapahtuu aina jotain niin odottamatonta, että vaikka mä mietin 500 eri asia skenaariota, niin sitten kuitenkin tapahtuu joku ihan muu.

SPEAKER_03 14:38

Kyllä, minulle odottamattoman odottaminen voi olla yksi sellainen juuri piire, mitä pyrkii hallitsemaan. Tiedät voi sattua jotain sellaista, mitä pystyy vaikuttamaan, niin ehkä auttaa sua hyväksyä sen lopulta. Ihan sama kaikissa tosi vakavissa asiassa jossain syöpäriskissä ja tämmöisissä Alzheimerin taudissa ja muissa, että kun sä voit vaikuttaa niihin vain jotenkin epäsuorasti elämäntavoilla ja näin. Ehkä siinä on se syy, minkä takia minun äiti aina on sanonut mun kokoelman aikana, että varmaan kohta kuolee sitten, niin sitten. Mähän sanoi. Mä sanoin, tästä oli hyvä esimerkki, että miten tämä suunnittelemattomuus luokuitenkin oikeita vaikeuksia. Kun huomasin, että mulla menee työpaikkalounaisiin ja kahviin ja suklaisiin 4-500 euroa kuukaudessa. Ja sen takia koko talous voi mennä aivan retuperälle, siis ihan pelkästään työpäivän aikana tehtyjen ostosten takia. Ihan järjo juttu. Mutta sitten kun sitä lähti tutkimaan, niin siinä oli aika paljon myös taustalla tätä, että kun on kieltäytynyt suunnittelemasta sitä rahan käyttöön ja myöskin sitä, minkälaisia asioita mä itse preferoin, mitä mä haluan aidosti, mitkä on arvokkaita. Musta on tosi kiva mennä sinne lounaalle, mutta se ei ole kuitenkaan ihan niin kivaa, että mä olisin valmis laittamaan siihen noin paljon rahaa. Mutta koska meillä on tämmöinen työpaikka lounasjärjestelmä, joka ylläpitää lounasravintoloita, niin mä oon voinut larpata sitä ajatusta, että tämä ei oikeasti maksa kauheasti. Se on tosi outo, mutta valtion näkökulmasta ja näiden työpaikka lounassa paikkojen, mä ymmärrän sen. Mutta esimerkiksi sellaiselle tyypille, joka mielellään kuluttaa siksi, että se on niin kivaa, niin se ei ole hyvä asia.

SPEAKER_01 16:41

Osan päivässä.

SPEAKER_03 16:42

Osan päivästä, niin mun on periaatteessa helppoa tehdä kotona ruokaa ja ottaa se eväksi. Kun mä alinet tekemään sitä, niin mä huomasin, että itse asiassa tämä ei vie kovin paljon mun päivässä mitään arvostamaan pois, vaan on ihan kivaa! Varsinkin silloin, kun se vaihtoehto maksaa tosi paljon. Tässä on tosi hyvä esimerkki siitä, että se mun aiempi toiminta ei ollut mun arvojen mukaista toimintaa. Mä en vaan ollut miettinyt tai suunnitellusta sillä tavalla, että se olisi halvempaa. Ja kyllä siinä mielessä Jari Sara ja kaikki muut tämmöiset valmentajat on oikeassa, että kaikessa ei tarvitse tehdä kompromissia sun arvojen mukaan, niin silti sun tavallaan arki voi olla parempaa ja tehokkaampaa ja halvempaa. Tämä kuulosti kyllä ihan järkyttävästi nyt jotain tiivek konsultti höpinä.

SPEAKER_00 17:34

Joo, vähän tuollaista. Mutta kun mä rupesin ihan miettimään sille, että mitä tuo tarkoittaa, että miten mun arvot ja joku asia, mitä mä teen arjessä, miten ne liitty.

SPEAKER_03 17:49

Kun mä ajatella, mutta tällähän mä ite perustelen siis esimerk puolisolito toimintaa, että nämä asiat on mulle tosi tärkeitä. Mulla on tosi tärkeää mennä syömään lounaa. Mulla on tosi tärkeää ostaa kaksi kahvia sieltä K-marketista ja suklaat sen kanssa. Se on tosi tärkeää mulle. Ja mä olen miettinyt, että onko se oikeasti tärkeää. Ni kyllähän mä päädy siihen, että se voi olla tärkeää sen kautta, että mä arvostan näitä asioita, tai sitten se voi olla tärkeää, että mulla oli joku tämmöinen autosisäinen tarve tehdä niitä. Mutta se voi yhtä hyvin olla vain niin, että mä oon tottunut tekemään niitä asioita huonosti tai ei huonosti, mutta sillä tavalla, että ne maksaa vitusti rahaa.

SPEAKER_00 18:30

Sä et ole ajatellut sitä kokonaiskuvaa siinä. Toi on vähän sama logiikka, kun mulla oli yksi parisuhde, missä oli tällainen mies. Sillä oli jotenkin tosi voimakkaat ne omat ruutiinit. Melkein jokainen päivä meni vähän samalla tavalla. Hänellä oli jotenkin tosi tärkeä se, että hän ei suunnitteli etukäteen, mitä ruokaa laittaa, vaan että hän tulee töistä kotiin ja menee kaupan kautta ostaa silloin ne raaka-aineet ja laittaa sen ruoan, kun tulee kotiin. Ja tämä ei oikein sopinut yhteen mun arjen kanssa, kun mulla on sana erityislapsi, joka hänen miehen työpäivän loppu aika myöhään. Että se ruoka olisikin vasta vähän niin kuin lapsella on jo iltapala siinä vaiheessa. Mä yritin löytää jotain kompromissia, eikä me voitaisi tehdä niin, että me suunnitellaan useamman päivän ruoat, kun otetaan Prismasta et raaka-aineet tulee kotiin. Ja hän oli silleen, että ei käy. Se on hänelle niin tärkeää se ruoanlaito ja miten hän sen tekee. Tarina ei kerro sitä, että olisiko jotain kompromissa joskus löytynyt, mutta mä nään sen yhteyden arvoasialla. Missä vaiheessa joku asia on niin tärkeä, että sä et voi edes vähän tulla vastaan, että sä saat sun elämän toimimaan jonkun toisen kanssa yhteen. Tässä mun pitää jälleen kerran painottaa, että mä en nyt tässä kritisoi tätä ihmistä, vaan tämä on mun mielestä tosi mielenkiintoinen näkökulma, miten me nähdään asioita tärkeänä kuin toisen näkökulmas. Toi on ihan, että miksi sä et va tee näin. Ja sitten toinen on ihan paniikissa, että ei, kun mä haluun tehdä näin.

SPEAKER_03 20:22

Kyllä. Ja kyllä mä siis just tämä kritisointi helposti toisen tavan, varsinkin sillä parisuhteessa, kun sä jotenkin antaa kritiikki tai sitten sanoo toiselle, että mä en ymmärrä sun tapa tehdä näitä, niin se kuulostaa toiselta siitä, että ei arvosta tai kunnioita. Kyllä, mä itse huomaan se, että mullekin on tosi tärkeää, että toinen kunnioittaa minua. Mun puolessa sanoi joskus, että mä puhun vähän epäkunnioittavasti, mä en haukuttaisille sadattele, mutta se, että se mun tapa on jotenkin vähättelevä, jopa äänensävy kaikkien myötä. Ja mä aloin miettiä, että miksi mä teen, niin se on jotenkin tosi luontevaa mun dramatiikalle. Ja mäkin yritän aina jälkeenpäin sanoa ihan oikeasti, että toi sun tapa esimerkiksi suunnitella arkea tehdä sitä, niin mä kunnioitan tosi paljon sitä ja useimmiten mä on tosi tavalla katkera, että mä en itse pysty siihen. Mutta samaan aikaan, kun mä oon tämmöinen, niin totta kai mä haluan arvostaa myös tätä omaa tapaa tehdä asioita, kun se nyt on, mitä se on. Ja sitten mä voin yrittää tehdä jotain muutoksia, mutta usein se tapahtuu hitaasti, tai sitten mun täytyy tehdä muutoksia johonkin muuhun. Nyt esimerkiksi tämä mun lounas syömiset, mun pitää oikeasti ajatella se tosi tarkkaan, että tarviiko mä oikeasti tätä tosi kallista elämäntapaa niihin asioihin, mitä mä pidän tärkeänä. Aikaisemmin se on mennyt jotenkin niin, että mä oon ajattelu, että ei nyt ole niin olennaista vaikuttaa tähän, koska on tärkeämpiä asioita, mutta koska siihen meni niin vitu rahaa, niin siitä tuli aika äärettömän tärkeä. Nämä talousasiat on usein sellaisia, missä ne metatyöt korostuu. On velkaantuneita, aikuiset on velkaantuneita. Ja sitten meillä on nämä erilaiset tavat rahoittaa sitä omaa elämäntapaa lainoilla. Ja sitten nykyään meillä on nämä yhdistelylainot, jotka oikeasti toimii silleen, että sä pystyt uudestaan ja uudestaan velkaantumaan vaan lisää. Mä heräsin myös siihen, että mä en ole ollenkaan yksin näiden ongelmien kanssa. Mulla on mahdollisuus kuitenkin semmoisen jonkinlaisena keskitulosena ihmisenä vaikuttaa siihen asiaan joutumatta täysin kuseen ja aiheuttamatta muita ongelmia, kuten taas monella ihmisellä ei ole sitä vaihtoehtoa, koska niillä on niin pienet tulot, niin tavallaan kaikki mitä ne tekee, vaikuttaa ihan suoraan siihen, että minkälaista ruokaa ne sää tai mitä ne voi harrastaa tai kuinka merkityksellistä elämää ne elää. Ja nyt sun tilanteessa tavallaan vielä työtön, niin sulla oli aika pienet tulot, jos ne tekisit tosi eri tavalla nyt jotain, vaikka käyttää tosi paljon vähemmän rahaa, niin olisiko sillä merkitystä sun merkityksellisyyden kokemukseen tai siihen, kuinka hyvää elämää sä vietät.

SPEAKER_00 23:10

Mä en muista, milloin mä olisin viettänyt hyvää elämää viimeksi.

SPEAKER_03 23:17

Liittyykö se kuluttamiseen mitenkään?

SPEAKER_00 23:20

No kyllä se ehkä vähän, mutta mulla on vähän sellainen ristiriitainen suhde rahaan ja rahan käyttöön, koska mä olen niin vammanen ja mä käytän tätä objektiivisesti, mä oon oikeasti aika vammanen. Sitä voi helpottaa ja kiertää rahalla. Esimerkiksi se, että kun on kaikki hajuja, ääniä ja kaikkia tällaisia herkkyksiä, niin se ajatus, että mä oon asunut tietysti jossain opiskelija tällaisessa kämpässä muiden randomihmisten kanssa. Mä olisin varmaan kuollut sairauskohtaukseen oikeasti, niin mä oon asunut yksiössä, joka on todella kallista. Mutta erilaisilla elektronisilla laitteilla voi optimoida ja tehdä asioita, että se on kallista elämää tavallaan. Silloin kun mä oon ollut töissä, se on ollut mun elämän laadulle sitä nostava asiaa e se on auto. Kyllä, mä pärjäisin ilman autoa, mutta mun elämänlaatu on sata kertaa parempi kuin mulla on se auto. Mikä sun kysymys oli?

SPEAKER_03 24:40

Niin, että jos vaikka alkaisin säästää ihan sikana rahaa, niin olisiko sun elämä huonompaa, elämänlaatu huonompaa.

SPEAKER_00 24:49

Niin, ehkä toi on se pointti. Musta tuntuu, että mun elämä on samanlaatusta, mitkä mun tulot onkaan. Mä oon sen verran taloudellisesti resilientti, mä pystyn aina aika nopeasti jotenkin sopeutumaan siihen rahamäärään, mitä mulle tulee. Mä en ole koskaan ollut mitenkään tulassa rahallisesti. Sitten nyt, kun mä saan ehkä 40 prosenttia siitä määrästä, mitä mä sain aikaisemmin, niin en mä sanoisin, että mun elämänlaatu on millään tavalla huononut sen rahan takia. Mut se voi myös olla, koska mä käytän mun säästöjä nyt sitten vähän holtittomasti. Kyllähän se näkyy toki siinä, että mulle tulee perintäkirjeitä, mulle ei ikinä tule perintäkirjeitä, mutta nyt niitä tulee, koska mä unohdan, maksaa lasku ja tää on tosi epityypillistä mua, koska mä oon kuitenkin se sellainen, joka haluaa jotenkin aina suoriutua hyvin, koska merkintä jossain rekisterissä. Mikä tämä on tämä?

SPEAKER_03 25:56

Ai, siis toi luottotieto.

SPEAKER_00 26:00

Luottorekisteri, jos mulla on siellä merkintä ja kun on yksin asuva ihminen, niin se vaikuttaa aika suuresti, saako vuokraasuntoon tulevaisuudessa vai lainaa. Nyt mulla on vähän sellainen, että ei kiinnosta pätkääkään, koska menee koko ajan siinä vähän rimaa hipoen.

SPEAKER_03 26:18

Mutta toi onkin jännä muuten, että jos toi on se mittari, että kunhan ei ole sitä luottotieto merkintää, niin kaikki on hyvin. Toi muistuttaa mua siitä, mitä terapeutti kysyy, kun mä sanoin, että onhan mä nyt aika holtiton rahan kanssa ja terapeutti kysyi, että onko sulla isoja velkoja jollekin moottoripyörängille, jota sä et pysty maksamaan ja onko sun luottotiedot menneet ja mä sanoin kumpaakin, että ei. Mikä ongelma tuossa nyt on. Toi, mitä sanoit tuosta, että kun haluaa hoitaa asiat hyvin, rahaasia, yleistalouden hoitaminen, niin minulla on tosi vaikea nähdä sitä NS mahdollisuuksien luomisena, jota taas esimerkiksi joku ekonomia sanoi sulle, ettei se nyt taju, että raha on suoraan sitä, että miten sä pystyt elämään justun arvoimkaista elämää. Sen takia sun pitää hoita se homma silleen hyvin, jotta sulla löytyy niitä mahdollisuuksia. Mä oon taas ajatella niin, että nimenomaan se rahaalue on just sitä, kun hallitsemattomuus on koko ajan läsnä johtuen siitä, että koska niin monet asiat maksaa. Ja sitten taas niin monet asiat on mulle tärkeitä. Et se, että mä joutuisin tavallaan joka kohdassa niin kauheasti optimoimaan sitä, että mikä mulle on nyt kaikista tärkeintä. Mikä mulle merkitsee esimerkiksi silloin tässä päivän aikana, kun mä mietin, että voinko mä ostaa sen isomman kahvin sen yhden suklaapatokan siinä kohtaa. Niin että se itsessään murskaa sen kokemuksen siitä kuluttamisesta. Tämä on ilmeisesti aika vassari näkemys laajemmin rahan käytöstä. Myös ehkä, kun voi sanoa, että jotenkin liberaali ajatus, se voi olla tullut ihan vaan tuolla kotioloissa, koska mulla ei ole opetettu mitään rahan käyttöä just esimerkiksi säästämisen näkökulmasta. Mä oon saanut jotain ennakkoperintöykin aika isoja summa, vaan tuhannen saman tien baariin ja uuteen televisioon ja johonkin New Yorkin matkaan. Se on niin hepreää tavallaan se säästämisen idea itsessään, että miten se on mahdollista.

SPEAKER_00 28:26

Me nyt jotenkin niistä metatöistä jouduttiin rahaaasioihin, mutta mun mielestä nekin on aika mielenkiintoisia. Mä sanoisin, että mulla on ollut jotenkin niin helppoja rahaa mun parisuhteessa. Mä jotenkin kuuntelen kauhuissani sellaisia pariskuntia, joilla yhteiset rahat. Mä ikinä voisin luottaa kenenkään ihmiseen oikeasti niin paljon, että mä laittaisin mun rahat samaan bottiin. Mun mielestä se on ollut jotenkin tosi turvallinen se tapa, että mä oon laskenut aina sen, että miten paljon menee kaikkiin vuokraan sun muuhun. Ja sitten on sattunut olemaan silleen, että mun kumppaneilla on ollut aika samat tulot. Se on vedetty 50-50, molemmat laittaa sen saman summan vähän yli sen, mitä kuukaudessa menee eri asioihin. Ja se otetaan aina sieltä se yhteinen. Ja mitä jää yli, niin se on saa käyttää, miten haluaa.

SPEAKER_03 29:25

Mitä tarkoittaa, mitä me asian. Kuitenkin teillä on yhteinen tili, johon ne laitetaan, että niitä ei ole sellainen taloustili, mistä otetaan vaikka vuokrat.

SPEAKER_00 29:35

Ruoka ja kaikki tällainen, mitä mä oon ymmärtänyt, niin aika monellahan on meessä kauppaa tänään, niin mä menen huomenna ja se jossain vaiheessa tasaantuu. Mä oon tavallaan se ongelma tässä, koska mä ehkä vähän liikaa seuraisin sitä. Mulle tulisi ehkä huono oma tunto tai sitten toisin päin, että miksi mä joudun nyt käyttämään enemmän. Mä näen siinä vähän liian isoja sellaisia riitapriskejä, niin siksi mun mielestä tällainen tosi mustavalkoinen. Sinä laitat näin paljon ja minä laitan yhtä paljon sille samalle tilille, josta se hoidetaan yllättäen metatyö, mestarina, niin minä tietysti oon aina alussa, joka maksaa ne laskut ja näin.

SPEAKER_03 30:18

Joo, on meilläkin tommonen. Se toimii niin pitkään kuin siellä on riittävästi rahaa.

SPEAKER_00 30:24

Miksi siellä ei oo? Kuka on laskenut väärin.

SPEAKER_03 30:29

Yleensä tavallaan, kun saadaan lapsia, niin tulee niitä menoja esimerkiksi enemmän ja sitten täytyy laskea uudestaan se hommi. Plusit silloin, että sanotaan näin, että jos vaikka toinen tekee niitä metatöitä enemmän ja hankkia kaikenlaisia lippuja, irpiempiä, kämpiä, hotelleja silloin, kun yhdessä lähdetään johonkin. Ni silloin myös teidän pitäisi päättää, että laitetaanko nämä nyt sieltä tililtä vai ei. Ja useimmiten päädytään siihen, että ei, niin tavallaan ne pitää tulla jostain muusta ja ne pitää jakaa voi olla, että sillä henkilöllä on rahaa, se siirtyy eteenpäin. Talousili on joo, mutta kyllä, se poistaa jonkun verran tätä ongelmaa, mutta ei ihan täysin. Varsinkin silloin, jos se taloudhallinta on sellaista.

SPEAKER_00 31:20

Mut toi on kyllä aika paha. Mä sanoisin, että sulla on todella ksivällinen puoliso, koska kyllä mä vähän trigeröisin, kyllä, jos olisi just sellainen tilanne, että mä joutuisin maksamaan jotain sen takia, että sä oot ostanut vähän liikaa kahvia.

SPEAKER_03 31:38

Niinpä. Niinpä. Ei, mutta se on ihan tosi hyvä pointti. Eikä sille muuta voisi sanoa, että oikeastaan kaikki raha liittyvät asiat on elämäntapa asioita. Ja varmaan mäkin puolustautuisin just sanomalla, että no on vähän tämmöinen, kun mulla on tämä ADHD tai jotain. Me tässä just autosyteltiin siitä, kun tavallaan sä et voi oikeuttaa tämmöisillä tiloilla mitään tekoja. Jossain vaiheessa tietenkin menee siihen, että en ole pystynyt muuttamaan tätä asiaa itsessä, niin joten hyväksytkö tämän piirteen.

SPEAKER_00 32:13

Tuossa on mun mielestä myös, mitä sen sanoisi, kun mulullakin on noita piirteitä, niin sehän on tavallaan hyvä ja huono asia, jos kumppanilla on niitä samoja, koska jos on itse kehittänyt tosi hyvin sellaisia jälleen kerran coping, strategioita niiden hoitamiseen ja se toinen ei, niin siinä pitää olla aika varovainen siinä, että ei lähde lyttäämään sitä toista. Siis mä olen päivämäärien kanssa tai ylipäänsä numerot, sanoinen numero autisti. Kun mulle on päivämäärät tosi tärkeitä, niin kuin just tällaiset, mun syntymäpäivä. Mulle on tärkeää, että se muistetaan. Ja sitten jostain syystä pariudun ihmisten kanssa, jolle se on jotenkin ihan hirveän vaikea ymmärtää. Mä ajattelen sitä niin, että miten helppoa on oikeasti kehittää menetelmä, jolla sä muistat mun syntymäpäivän. Haitat sen kalenteriin. Kirjoitat kalenterimerkinnän Jennin syntymäpäiväsit, kun sekin tuntuu olevan ihmisille liikaa. Siinä vaiheessa mä oon sellainen, että okei, onks mä nyt liian vaativa, kun mä vaadin tältä ihmiseltä sen yhden päivämäärän, joka olisi mulle tosi tärkeä, että se muistaa. Ja sitten kun sitä ei muista, niin onko mulla oikeus jotenkin olla loukkaantunut siitä vai pitääkö mun jotenkin hyväksyä, että kaikki ei koe syntymäpäiviä niin tärkeäksi.

SPEAKER_03 33:48

No, mä sanoisin, että oletusarvoisesti, jos mä tiedän, että toiselle se on tärkeää, niin se on riittävän iso syy siihen, että minä sen muistan. Mutta sitten voi olla tietysti muita toiminnanojauksellisia syitä, minkä takia se unohtuu. Esimerkun puolisani on tosi, monet päivän on tosi tärkeitä. Ja mun perheessä ei ole ikinä huomioitu, koska mun nimi ei ollut kalenterissa niin nimipäivä. Täytyy sanoa, että mä kyllä vittuilen sen merkityksestä ihan oikeasti. Voidaan keksiä jokaisesta miljoonaa erilaista asiaa, mitä mä voi juhlia ja syödä pullaa, mä voin syödä pullaa joka päivä, niin tavallaan se rituaali merkitys jää vähäiseksi. Mut mä tajusia, että kun mä tykkään niistä yhteisistä rituaaleista myöskin siitä, että mä voin vaan jotenkin jollain tämmöisellä henkisellä pääomalla näyttää, että minä kuulun siihen porukkaan kun musta niin usein tuntuu, että mä en kuulu johonkin porukkaan, niin nämä on mulle niin tärkeitä. Sen takia Euroviisot on mulle helppo rituaalit sitten jonkun nimipäivän on hyvin vaikea. Mutta siis tämä kyllä synttärit täytyy muistaa, jos sun eksäit ei ole muistanut sun synttäreitä, se on kyllä, serious shit, voisin sanoa.

SPEAKER_00 35:00

No siis kyllä, ne on tavallaan muistanut, mutta siinä on saattanut olla sellaista. Ne on vaikka buukannut jonkun matkan vahingossa siihen just siihen päivämäärälle tai mietin sitä, oliko se nyt ihan ekojen jaksojen aikana se sun ihmekarina, että se oli tosta kuin se Hemmetin Kepin. Ajatteletteko te miehet vähän liian monimutkaisesti ehkä sitä. Se ajatus ainakin mulle on se tärkein asia siinä. Mulla hävettää kyllä tosi paljon, että olen joskus reagoinut tosi negatiivisesti lahjoihin, mitä mä oon saanut, koska mä oon kokenut, että se ajatus on ollut jotenkin väärä. Mä itse koen, että mulle on niin helpo ostaa. Koska mulle voi ostaa, kun mä tykkään niin voimakkaasti tietyistä asioista, vaikka joku mörkö tai sateenkaari tai linnut tai mulla on niin sellaisia tiettyjä hyperfiksaatioita, niin että jos joku löytänyt jostain jotkut sukat, jos on sammakko, niin asiaan silleen, että musta tuntuu, että mun kumppani on overthinkannut koko asian. Mutta siis pakko sanoa, että tosi hieno lahjoja on myös saanut, mutta se ei vaatisi noin isoa panostusta.

SPEAKER_03 36:25

Mutta sanoin, että se ajatus on tärkein. Mikä se ajatus on? Mulla tuli just mieleen se, että ennen lasta me usein käytiin brunseilla myös kotitekoisilla brunseilla. Ja sitten aikan mielestä oli hirveän noloa, että mä aina kävin ostaa sieltä kaupasta kaikki ainekset. Tiedääköin pikkukorvapuuste ja jotain valmiita mansikoita sen sijaan, että mä olisin itse tehnyt sen juusta, kun alusta loppuun, niin sitten meillä taas oli kavereita, jotka aina niin teki. En mä tiedä, oliko se ainakin mielestä niin noloa, mutta jotenkin semmoinen kuva mulle jäi ja sitten myös ne muut kaverit ehkä kommentoi siihen. Suunitellut jälleen kerran sen sun lahjan tai yhteisen jutun alusta pitää ja siinä on mennyt paljon aikaa ja vaivaa, niin se on se ajatus. Onko se se ajatus vai?

SPEAKER_00 37:18

Mun mielestä se ajatus on se, että sä näytät, että sä tunnet minut. Eli sinä tunnet minut parhaiten kaikista ihmisistä. Jos se olisi tuollainen brunsi, niin sitten siellä on sellaisia asioita, mistä Annika tykkää tosi paljon, eikä sellaisia asioita, mitä sä ajattelet, että brunssilla olisi.

SPEAKER_03 37:44

Tuo on iso vaatimus, että kumppanin täytyy osoittaa sillä lahjalla, että se tuntee sinut parhaiten. Koska voi olla, että se oikeasti ei tiedä, mitä sä haluat lahjaksi.

SPEAKER_00 37:57

Niin mut ihan selkeästi ei tiedä. Miksi ei tiedä? Tämä on se asia. Mä on mun mielestä tosi hyvä ostaa lahjoja. Ehkä vähän liian hyvä tai tekemään. Mä teen aika usein itse sellaisia henkilökohtaisia lahjoja, mutta en todellakaan aina ollut. Jos sä mietit sinua itseäsi, niin mikä on sun mielestä paras lahja tai paras tapa, mistä sulle on tullut paras mieli?

SPEAKER_03 38:27

Itse asiassa tämä oli jossain vaiheessa myös semmoinen ongelma, koska mä en miten, mä en varsinkaan ennen lasta, niin mä en mitenkään luontaisesti halunnut viettää mun synttäreitä sillä tavalla, kun muut viettää tiedäkseni just niin, että kaikki tuo mulle jonkun lahjan. Aina kun joku on kysynyt, että mitä sä haluat lahjaksi, niin mä oon sanonut, että en mä nyt oikeastaan mitään halua, että rahasta on toki pulaa. Mutta olen toivonut yhteisiä illanviettoja paarissa ja maisteluissa ja erilaisissa semmoisissa sosiaalisissa elämyksissä ja ne on edelleen se juttu. Eli se, jos multa kysytään, että mitä mä haluan lahjaksi, niin ne useimmita mä haluan ne juhlat lahjaksi.

SPEAKER_00 39:15

Niin kuin sun puolisolta.

SPEAKER_03 39:17

Niin, ihan sama. Kun se puolisokin kysyy juuri näin. Mitä sä haluat. Tässä itsestä on aika jännittävää, koska joku voi sanoa, että sen haluaa vaikka jotain romanttista tai jotain kotiin käyttökelpoista, niin mä en sano näin. Vaan aina sanon tämän saman homman, että haluaisin pitää juhlat. Esimerkiksi kun mä täytin 40, niin pidettiin 40-vuotisjuhlat paarissa, minne mä kutsun sinne kapinettiin kaikki mun elämässä vaikuttaneet ihmiset. Se oli mun lahja. Mä heitin laapällä taas siellä jossain, että jos te haluatte jotain ostaa, niin tuoka prototkupussi, niin sitten ne toimii protkupusseja mulle sinne. Tämä nyt estää sen, että me voidaan lähteä tästä mihinkään yökerhoon, koska mä voin kantaa niotkupusseja sinne mukaan. Ja musta oli hirvettävän kiva nähdä ne kaikki. Ja se oikeasti edelleen on, koska se iso tarve on se nähdä, että on niitä ihmisiä, jotka tykkää musta, jotka haluaa olla mukaan. Varmaan jos annikka kysyisi, mä sanoisin, että varmaan kahdenkeskistä aikaa. Ja että ei ole sellaista stressaavaa roolia päällä. Mutta sekin voi olla helpommin sanottu, kun tehty siis sen tyylinen juttu. Mutta ne on aina ollut tämän tyylisi. No mites sulla sun puoliset on ostanut ja mitä sä olisit toivonut.

SPEAKER_00 40:41

No mä voin antaa muutama esimerkkiin sellaisesta lahjasta oli tällaiset ruosanauha Fiskarsin Sakset. Tämä oli sellainen keissi, että mä halusin sellaiset, koska ne on pinkit, koska mä oon uhri tälle pinkki asia jutulle, että ne maksaa varmaan paljon enemmän, mutta koska ne on pinkit, mä tykkään niistä. Yksi ystävä muisti tämän asian. Mä olin puhunut koulussa, tämä oli siis AMK-aikoihin. Niin muisti, että mä olin puhunut tästä. Ja se anto mulle, muista, oliko se synterin vaivaa muuten vaan, se oli löytänyt kaivanut jostain verkkokaupasta ne sellaiset sakset, koska se ei ollut sitä roosanauha aikaa. Ja tuossa mun mielestä on nimenomaan se, että se muisti jotain, mitä mä oon sanonut joskus aikoja sitten. Ja näki hirveän vaivan, niin siinä tuli sellainen olo, että hei tää ihminen on kuullut, kuunnellut mua.

SPEAKER_03 41:38

Se teki aikamoisen metatyön.

SPEAKER_00 41:40

Joo, ja tämähän oli nainen kyllä. Mutta myös tällaisia kukkaleja, tosi kiva ajatus. Kerran mä saan sen pienen Fortnite Kein jutun, koska mä pelaan sitä tai en nyt pitkään aikaa Pokemon mukin. Mutta sitten kun ne liittyy jotenkin muuhun henkilönä, niin se lämmittää minulla jotenkin niin paljon se, että voi vitsi, tämä tunteen.

SPEAKER_03 42:12

Sä oot semmonen tyypillinen outorono tyttö, joka haluaa just näitä quirky gifts. Ja se on tosi kiva. Mutta mä varmaan itse asiassa ostaa noita nimenomaan sinulle paljon paremmin, kun mä osaan ostaa mitään semmosia ihan äärimmäisen romanttisia lajoja. Johtuen siitä, että mä saatalla tehdä sitä metatyötä siihen, että miten ne pitää antaa. Koska sanotaan, että jos vaikka ostaisi semmoisen romanttisen kylpylä loman jollekin. Sun pitäisi antaa se jotenkin myös hienosti, että se arvo siitä, että sä oot osanut tänne tulee esille, niin varmaan lähettäisin Whatsapil sille. Tässä on sun lahjakortti. En mä tiedä, onko se ongelma.

SPEAKER_00 42:58

En mä tiedä, miksi sen pitää olla romanttinen.

SPEAKER_03 43:02

No, siis ymmärtänyt, että monet toivoo sitä.

SPEAKER_00 43:07

Toivo kenen sitä ostamassa. Pitäisikö sun tehävään sellaista metatyötä ja selvittää. Koska on aika monelle ostanut sellaisia käytännöllisiä lahjoja, että huomasin, että yhdellä poikaystävällä sillä oli aina kylmä, kun me otin ulkona. Mä ostin merinovilla kuvun. Ja vaatteet on aika usein, mä en tiedä, mikä miehiin vaivaa, kun ne ei käy vaateostoksia. Jos huomaa, että jollain ihan selkeä puute. Mutta ehkä naisilla ei ole tuommoista. Mä luulen, että miehille on ehkä helpompi ostaa lahjoja.

SPEAKER_03 43:50

Niin mä tiedän huomasin, että sulla on kylmä, niin mä voisin yhtään hyvin ostaa sinulle taskumäin, missä olisi kaksi desi jallua.

SPEAKER_00 43:56

No se oli suono laja, koska me juon alkoholi on tosi tosi. Mikun logiikka. Sä ajattelet, että se lämmittää sua.

SPEAKER_03 44:06

Toi on varmaan se ongelma, että se olisi musta tosi hauskaa ja nostat.

SPEAKER_00 44:11

Onko toi vähän tällainen mies juttu?

SPEAKER_03 44:14

Se voi ihan hyvin oikeasti olla niin. Sä ostat naiselle lahjaksi sellaiset rintaliivit, mitkä sun mielestä on tosi kauniin. Siinä on kyllä tietty riski. Meillä oli yksi asia käsittelemästä, se oli meidän ainoa auktoriteetti missään sosiaalisessa asiassa eli Reds sanoa tästä, että miehet tekee vähemmän tätä metatyötä ja jopa niin, että monien eron syynä on se, että miehet ei ole tehnyt tasaverisesti. No ehkä myös kotihommia, mutta tavalla on jättänyt semmoisen arjen suunnittelun täysin naiselle. Ja nainen on kyllästynyt siihen. Voi olla, että tämä tarina ei ole se koko totuus, mutta varmasti totta on se turhautuminen siihen. Mun ensi reakti on aina tässä tietysti vähän kyse asista se, että pitääkö ilmiö paikkansa. Kyllä mä sanon, että mun kokemuksen mukaan kyllä se pitää, että meilläkin nainen tekee enemmän sitä metatyötä. Mutta sitten taas kyse on siinä, että me tehdään sitä myös eri tavoilla ja myös eri syistä. Mun syy esimerkiksi ostaa sitä työpaikkalounasta, niin liittyy paljon kaikkeen muuhun kuin siihen, että mä saan mun vatsan täyteen. Se voi olla vaikea ymmärtää suorilta, mutta varsinkin just nämä rahan käyttöön ja kuluttamiseen liittyvät asiat.

SPEAKER_00 45:41

Mun mielestä toi on ihan eri keskustelu, toi perhe-metatyö, missä seleniin lapsen arjen järjestäminen on jäänyt mun hoidettavaksi ja ehkä mä oon myös ottanut sen, koska mä oon ollut paljon lahjakkaampi siinä. Ehkä se, mikä naisia väyttää, on se, että kun mä selitän sulle ja sanon, että hei, voitko varata sen ajan lääkäriin, niin siinä samassa ajassa mä teen sen itse. Se, että miesten pitäisi ottaa vähän enemmän sellaista roolia ja itsenäisesti eikä odottaa sitä, että nyt se nainen sanoo, että tee tämä asia. Se on mun mielestä se väsyttävä osiä. Pitää olla sellainen vähän esimies sanomassa, että hei tee tää ja tee tämä ja tee tää. Ja siitä nyt voi olla myös montaa mieltä, että miten tuo dynamiikka syntyy, että onko mä ollut liian vaativa, joka on aiheuttanut sen, että toinen ei uskalla vai onko mä ollut sellaisten ihmisten kanssa, jotka vaan on sellaisia ei niin omaaloitteisia.

SPEAKER_03 46:59

Omaalotteisia.

SPEAKER_00 47:02

Vähän vaativi sen potkun perseelle vai niin. Mitä mä nyt kuulen mun lähiympäristössä, mä en tiedä yhtään miestä, joka olisi se, joka tekee sen suurimman metatyön.

SPEAKER_03 47:18

Nyt varmaan Tetzin oikeasti sanoa, että se johtuu siitä, että miehet eivät tee niin isoa numeroa siitä, että he suunnittelevat asioita. En mä tiedä. Mutta se, tavallaan tässä on se, että kun ihmiset tekee niin eri tavoilla sitä, niin ei välttämättä voida tätä asiaa myöskään tutkia. Sen takia mielestäni tärkeämpää enemmän se, että jos sä oikeasti koet turhauttavaksi sen, että sä teet niin paljon sitä, niin silloin lähettäisi yrittävät vähentää sitä ja tekee sitä kokemusta tasapuolisemmaksi. Sen takia mä aina kysyn, että mitä sä tarvit, mitä sä haluat. Juuri tämä, että miten arkea suunnitellaan, miten ni tärkeimpiä asioita suunnitellaan yhdessä. Miten me yhdessä päätetään siitä, että mistä me yhdessä päätetään. Se on kyllä aika vaikea juttu kaiken kaikkiaan. Siitä voi risteellä monenlaiset näkökulmat keskenään. Esimerkiksi päätämmekö yhdessä vaikka, että hoidanko minä seuraavan viikon ruokavalion suunnittelun ja sitten siinä sen teet. Mä väitän, että siitä tulee uuvuttavaa ja myös sitten, että se ei tunnu tehokkaalta aina siinä arjessa. Se, että kyllä siitä pitäisi keskustella, mutta ne keskustelut usein voi olla, että ne paljastaan jotain suhteen dynamiikasta, mitä ei haluta tulla esille, että ehkä siinäkin vaatii jotain uskallusta.

SPEAKER_00 48:35

Joo, niin siis se yksi tosi tyypillinen dynamiikka on se sellainen voimakas tahtoinen nainen ja kiltti mies. Tämä ärsyttää mua tosi paljon, koska musta tuntuu, että dynamiikka on alun perin alkanut siitä, että se mies pelkää konflikteja niin paljon, että se on jossain hyvin aikaisessa vaiheessa antanut sen vastuun sille naiselle päättää. Mutta sitten kun juttelisen naisen kanssa, niin sen näkökulma on sitten se, että ei toi mies ei sillä ole mitään omia mielipiteitä. Minun on pakko tehdä kaikki päätökset. Mun mielestä tämä vaan kertoo semmoisesta, että näillä mieh oikeasti on mielipiteitä, mutta ne ei vaan jaksa sanoa, koska siitä tulee riita. Ja riita on aika usein vain sitä, että keskustellaan. Minulla on tämä mielipide ja sinulla on tämä mielipide.

SPEAKER_03 49:34

Ni ei hän vaimutkaan sitä tuskin toivoa, että enemmän toivotan se, että sä kontribuit jotain, siis ylipäätään. Ehkä omat osaltani mä olen huomannut, että parhaiten mä pystyn kontribuimaan esimerkiksi yhteiseen olemiseen ja tekemiseen. Mutta se ei tietysti saa olla aino asia. Just se, että arjen hoitamisessa pitää ottaa tietyt asiat huomioon. Mutta voi olla, että tiimistä ei ole keskustelu siitä, että minkälaista elämää ne haluaa viettää. Se on myös yksi juttu. Siitä pitäisi mun myös lähteä liikkeelle. Kyllä, väillä käydään keskustella, että minkälaista elämää muuten itse asiassa haluamme elää. Mutta sitten on tietysti niitä asioita, mitkä liittyy siihen lapseen, mitkä vaan pitää tehdä. Ja tietysti se, että tekeekö ne jollain tietyllä tavalla, niin on ehkä vähän eri. Tulee aina mieleen tuo päiväkodin hoitajien kommentti kuin sanoi, että lapset aikuiset laittaa aina liikaa päälle noille lapsille. Hänen näkökulmastaan se laittaa aina liikaa, niin tuli siitä mieleen se, että aikuiset itse ajattelee näin, että onko siellä nyt riittävästi päällä. Onko riittävästi selviytyykö se nyt oikeasti. Se on myös ehkä vähän suhteellinen juttu.

SPEAKER_00 50:59

Haluaisin kertoa tällaisen vähän positiivisen tarinan mun elämästä. Ehkä se feedback ja mun oma kokemus siitä, miten muut ihmiset kokee mut on aika negatiivinen ollut. Ihmiset ymmärtää väärin, mitä mä sanoin. Lukee rivien välissä sellaista, mitä mä en sano. Ylipäänsä mulla on ehkä pikku sellainen kriisi mun oman kuvan kanssa. Kun itse kokeet, on suht hyvä ihminen, mutta kun se responssi on aika negatiivista, niinko kieltä se on? Ei nyt mennä siihen. Mutta sitten mulla oli tällainen hyvä kokemus siitä, että kun mä olin täysin oma itseni, sehän liittyi tähän mun koiraan. Mulla ei ollut koiraa viimeksi, kun me nauhoitettiin.

SPEAKER_03 51:48

Tiedää, että se on siiva inu. Mun mielestä on maailman söpämpiä koira, ilmeisesti luonne voi olla vähän hankala. Oletko sinä nyt valmis tähän ja mikä sut sain hankkimaan koiran?

SPEAKER_00 52:00

Mulla on pitkään ollut se suuri aukko mun elämässä. Kun mä teen kaiken yksin ja mä oon aina yksin, paitsi mulla ei ole aikuista seuraa. Mä oon aina äiti, jos mulla on seuraa. Ja se huolehtia jostain toisesta, okei, no kyllä ehkä koirasti pitää, mutta whatever. Varsinkin luonnossa liikkuminen yksin. Se on ruvennut olemaan vähän sellainen pistos sydämessä, kun näkee ne pariskunnat siellä käsi kädessä ja lintu bongailemassa yhdessä ja mikä mussa on vikana, kun mä en kelpaa niin sanotusti. Sitten mä oatellut, että ehkä koira voisi olla ratkaisu. Varsinkin nämä kissat silloin kun mä oon hoitanut niitä, niin se on ollut jotenkin niin positiivinen kokemus se, että on joku toinen elävä olento siellä, joka loduttaa jollain tavalla. Mutta sitten just kun mä liikun niin paljon, niin kissa ei ole vaihtoehto jossain vaiheessa mulla on sanaen siba hyperfiksaatio tullut ja se on ollut se ainoa koira rotu oikeastaan, mikä on ikinä kiinnostanut, koska mä en ole koira. Ihminen suoraan sanottuna, koska koirat haisee. Mutta sitten mä oon vähän niitä pentuja katellut netistä ja haastattelut noita kasvattajia. Ja faktahan on se, että noihin on ihan sairaas jono. Maksaa kolme tonnia pentu ja saattaa joutua kaksi vuotta odottamaan. Toi on liian pitkä odotusaika mulle tässä elämäntilanteessa. Jostain syystä mä laitoin yhdelle ukkelille, jolla oli pentuja, miten pennut. Koska nämä on niin suosittuja nämä koirat, niin kasvattajat haluavat tietää, kuka sä oot, mitä tietää koirista ja onko valmis siihen jääneen, niin mä lätkäsin tälle ukkelille valmiiksi sen mun elämän tarinan, joka oli sitten joo, että mä oon vähän väsynyt tähän pääkaupunkiseutuun. Mä ajattelin nyt ottaa mun lapsen ja lähteä tonne takaisin Pohjanmaalle, rauhoittumaan ja vähän downshiftata ja koira sopisi aika hyvin tähän elämän tilanteeseen, kun on yksin ja tykkää likuun luonnos, bla bla bla. Sitten tämä Ukkeli vastasi mulle, että pennut on kyllä varmaan jo löytänyt omistajan, mutta mites aikuinen koira. Kun heillä olisi tällainen yksi koira, joka etsii uutta kotia. Mun mielestä se oli itse asiassa parempi vaihtoehto, koska sitten siitä tippuu pois, kokonaan se koulutus ja se pentuvaihe ja sitten tietää suoraan, millainen luonne sillä koiralla on.

SPEAKER_03 54:48

Plussait sitä aikuista seuraa.

SPEAKER_00 54:51

Tavallaan joo. Ja sitten mä kävin moikkaa tätä koiraa Tampereella ja se oli ihan ihana, ihan myytti. Se ukkelin oli ihan myyty. Kyllä mä oon se oikea tyyppi. Ja se oli jotenkin mulle sellainen, mitä mä jotenkin tarvin tällä hetkellä. Se, että mä overshasin ihan hemmetisti sille ukolle, mun josta ihan oudoista elämän kiemuroista. Ja se oli silti silleen, että vitsi tää on hyvä tyyppi tälle täydelliselle koiralle. Siitä oli hyötyä, että mä olin oma itseni. Ja se käy aika harvoin mulle. Se taas lämmitti mun sydäntä tosi paljon. Ja muutenkin tämä koirankaan mennyt tosi hyvin. Ainoa ongelma, mikä siinä on, on se, että se on tällainen stressipaukuttelija. Jumaliste niitä viruja.

SPEAKER_03 55:51

Sun kannattaa ottaa sen treffeille mukaan.

SPEAKER_00 55:57

Ene mikään treffeille. Ja muuten junnut, että mä olin sinisilmainen nyky daiti, treffailu. En tiedä, voi huijata ja vetää kun päsiä narusta romanttisesta näkökulmasta niin helposti, niin mä en jaksa oikeesti.

SPEAKER_03 56:25

Koira voi huijata korkeintaan sinulta makupaloja. Se on ainoa. Mä luon, että se on koiran parhaimia puolia tai tälleen ihmistä ajattelee. Jotenkin taas mieleen mun äiti. Täältä tehdä kokoilema äitinotoksista. Meilläan aina kun eppu sanoit ennen muistuttaa hänen äitiään. Kun äiti puhuu tästä koirasta, että meillä on ollut myös mun elin aikana on ollut kolme koiraa. Äitillä oli nuoruudessa koira, mutta se ei hankkinä pitkään aikaa, kun hän oli Stong and Independent Woman jossain mielessä. Mutta sitten hän alkoi hankkia niitä Welsin korkea. Ja niistä tuli niin läheisiä äidille, vaikka se alkuperinen syy hankkiekkoira, oli se, että mä olin luvannut kuusi vuotiaana hoitaa sitä koiraa, niin kuin as you know, niin se aina menee lasten kanssa näin. Se hankkie vielä uuden puoli korkea näin. Ja se, miten hän just sen koiran kumppanikseen, niin se oli jotenkin tosi kaunista ja surullista samaan aikaan. Koska mä itse ajattelen just näin, että mä olin koiraihminen, mutta mä oon nykyään tosi kissaihminen. Koira on niin vaativa. Musta tuntuu, että musta ei riittäisi sille koiralle enää mitään. Mä koen niin hirveän vahvasti jo kissankin sen, tietääksen sen vaativuuden, että mitä suut kotiin, niin se vaatii kauheasti kaikkea. Se on sellainen henkinen asia. Mutta ilmeisesti kuitenkin se vaatiminen ei ole mitään verrattuna siihen, mitä ihmiset vaatii, koska olen ymmärtänyt, että koirat voi olla paljon parempia kumppaneita kuin ihmiset.

SPEAKER_00 58:10

No koira ei auta mua niitä kesärenkaita varastosta kantamaan auton takaluukkuun. Se olisi tietysti ihan kiva, jos se voisi niin tehdä. Se on niin kaunis se koira. Olet nähnyt sen naaman näkeen, niin se tulee ja se oli. Mitä se jotain tekee aivokenialle.

SPEAKER_03 58:41

Muistaakseni mitä vesuli taasteltiin ja kysyttiin siinä, että kun hänellä ei ole elämänkumppani, että onko kissoista iloa tässä, että sanoi. On kissot ihan kivoja, mutta ei ne suihinota.

SPEAKER_02 59:12

Niin, totta, ei tullut muuten, kysyneeksi, eikä se haastattelijakaan kysynyt.

SPEAKER_00 59:19

Okei, joo.