78. Hyvinvointikulttuuri kuormittaa – näin pysyt selväjärkisenä

Onko hyvinvoinnista huolehtiminen mennyt suorittamisen, optimoinnin ja maksimoinnin puolelle? Vaikuttaako "hyvinvointipuhe" eri meidoissa ylianalysoinnilta, pikkutarkkuudelta ja jopa... sairaalta? Kun treeni, ravinto, uni ja jopa keho alkavat tuntua kohteilta, joita pitää koko ajan parantaa, voi helposti kadota yhteys itseen. 🥵 

Tavoitteita on toki hyvä olla. Aina saa kasvaa ja kehittyä. 🦋 Mutta mikäli omasta hyvinvoinnista huolehtimisesta on kadonnut rauha, hyvinvointiteot tuntuvat vastenmielisiltä ja tieto kuormittaa... voi olla aika pyrkiä takaisin harmoniaan. 

Tässä jaksossa: 

• puhutaan siitä, onko hyvinvointi kulttuuri mennyt äärimmäisyyksiin
• sivutaan ulkonäköä ja ikääntymistä
• tutkitaan, mistä tietää sopiiko jokin tietty hyvinvointirutiini itselle 5 kysymyksen avulla
• Eveliina reflektoi omia tottumuksiaan 
• jaetaan alekoodi uudelle verkkokurssille 💜

Jakson kautta saat selkeyttä, realismia ja harmoniaa itsestäsi huolehtimiseen. 💜

***

Kohti Harmonista Arkea -verkkokurssi on auki ja AyurGlown kuulijana saat -10 % koodilla GLOW 31.5.2026 asti. Pääset verkkokurssille täältä. ✨✨

***

✨ Seuraa Eveliinaa Instagramissa @iameveliinah ✨
✨ Tilaa Harmonisesti -uutiskirje ✨

Transcript

SPEAKER_00 0:00

Huuhuh hehkuva kuulija! Tervetuloa Aurklow podcastin taajuuksille. Oletko huomannut Hiljattain, että hyvinvoinnista huolehtiminen ja itsestä huolehtiminen ei enää tunnu välttämättä niin rentouttavalta ja rauhalliselta. Ihan kun sen sijaan, että se veissua lähemmäs itseäsi, niin se vie sua kauemmas itsestäsi. Kohti jotain sellaista tulevaisuuden täydellistä versiota. Mä olin hiljattain kävelylä mun ystävän kanssa. Ja hän tuumasi, että hyvinvoinnista huolehtiminen, itsestä huolehtiminen ei tunnu enää rennolta, se rentousi rauhaa jotenkin vähän kadoksissa. Se on alkanut tuntua velvollisuudelta ja sitä vastaan, hyvinvointitekojen vastaan on alkanut vähän jollain tavalla jopa kapinoidakin. Mun mielestä erilaisista medioista huomaa ja kuulee, että hyvinvoinnista huolehtiminen on tällä hetkellä ylianalysointiin ja pikkutarkkuuteen ja ylilyönteihin keskittyvää. Se keskittyy johonkin muuhun kuin itse siihen hyvinvointiin. Musta tuntuu, että erilaiset hyvinvointitrendit halutaan jotenkin asettaa toisiaan vastaan. Tää vastaan toi toi vastaan tämä. Kaikki optimoidaan, kaikkea maksimoidaan, hormoneita sapainotetaan, hermostoa tasapainotetaan, on proteiiniä, jota maksimoidaan, voimaa, jota maksimoidaan. Ja sitten on tietysti myös nämä pistoshoidot ja kaunauseraatiot, jotka on normalisoituneet ja se tuntuu minusta jotenkin vähän hurjalta. Si, että kehoa jotenkin pitää korjata, ihan kun siinä olisi jotain vikaa. Sitä pitää korjata sisältästä, pitää korjata ulkota, tuntuu hassulta. Ja ikääntyminen. Sitä jotenkin pitää peitellä. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on mennyt siihen, että savoitellaan hyväksytyksi tulemista enemmän kuin itse hyvinvointia. Ei ihän mitään tietysti hyväksytyksi tuleminen on tärkeää meille ihmisille totta kai. Mutta mä haluaisin kysyä, että onko tämä kaikki mennyt liian pitkälle. Onko tämä itsestä huolehtiminen ja hyvinvointi mennyt täydellisyyden tavoitteluksi ja suorittamiseksi? Pitää saada aamusin enemmän aurinonvaloa, pitää saada enemmän askelia, pitää käydä juoksulenkillä, pitää käydä pilateksessa, pitää käydä kuntosalilla, pitää käydä hyroksissa, pitää saada riittävästi nestetta ja riittävästi untaja, riittävästi proteiineja, välttää hiilareita ja käyttää potoksia ja ottaa silarit ja ei saa ryppyjä ja mitä liä. Onko tämä kaiken lopputuloksen oikeasti hyvinvointia? Haluan vain kysyä. Ehkä lyhyällä aikavälillä saattaa olla. Onko myös pitkällä aikavälillä, onko tämä kestävää? Onko tämä mennyt semmoisen eri asioiden peräjuoksemiseksi? No koska mä meinasin itsekin hairahtua tähän proteiinin ylikyttämiseen nimittäin. Tämän päivän podcastissa käydään läpi sitä, että miten voi pysy selväjärisenä tässä kovassa jännitteessä ja äärimmäisyksissä. Miten me saadaan löydettyä tähän harmoniaa ja rauhaa ja tyynöyttä, joka ehkä saattaa olla kadoksissa. Ja mistä sä tiedät, kun mä kuulija, että joku hyvinvointiini sopii just sulle? Keokilemalla tietysti. Mistä tiedät, kannattaako sinulla jatkaa sitä? Vai kannattaako sin lopettaa se? Mä ajan sulle viisi kysymystä, joiden kautta ja joiden avulla sä voit tunnistaa sitä, että mikä oikeasti tukee sua ja mikä ei. Avaimet palautuisi takaisin sun käsiin, että se juoksisi trendien perässä aivan liikaa ja olisi ehkä niin altis erilaisille vaikuttimille, koska se on tosi raskasta. Mun mielestä ainakin. Ainakin mulle se on hirveän raskasta ollut. Majaan jotain omia ajatukssiakin tässä ja mä vastaan niihin kysymyksiin myös sun kanssa. Kultua vähän, mitä mun ajatukset on myös tästä asiasta. Tämän jakso kuunneltua sulla on paljon selkeämpi olo siitä, että mikä toimii sulle ja mikä ei. Ihan, että oot täällä tosi mielenkiintoinen jakso tulossa. Jos sä oot kuunnellut ajurklata ennen lämpimästi tervetuloa tänne. Mä ove liina. Olen ajurvedan asiantuntija, mä oon joka opettaja ja opettaja kouluttaja. Tämän podcastin yksi tavoitteista on opettaja sulle harmonia periaatteita ajurvedan viisauden kautta. Jos olet miettinyt sitä, että miten näitä Aurloun oppeja ja kaikkea, mitä me ollaan täällä puhuttu, niin voisi viedä enemmän sinne arkeen, niin mulla on sulle lahja, allekoodi nimittäin. Sä ehkä tiedät, että mä oon viimeiset kahdeksan kuukautta rakentanut sellaista konseptia kuin kohti harmonista arkea. Se on verkkokurssi, joka pohjautuu ajurvedaan ja nimensä mukaisesti siin kuljetaan kohti harmonista arkea. Siellä sä opit rutiineita, rytmejä, sä opit valmistaa ruokaa ajurvedisten periaatteiden kautta. Siellä on kehotyyppitestit ja meditaatioita ja joukaharjoitteita ja 70-sivuuden reseptiopas esimerkiksi. Sen kautta sä myös vahvistat itsetuntemusta ja ymmärrät, että millaisista palasista harmoninen arki koostuu Ajurvedan silmiin. Säit tehdä tämän kaiken omassa tahdissa. Tämä kokonaisuus on nyt valmis ja ostettavissa. Koka syksyjä talvi meni sitä tehdessä ja nyt se on vihdoin valmis tuntui ihan mielettömältä, että on saanut jotain tuollaista tehtyä tähän maailmaan. Mutta Auron kuulijana sinulle on tietysti Alkkoodia, mä oon sellaisen sulle tehnyt. Se on kiitoksena siitä, että sä oot ollut mukana. Se on kiitoksena siitä, että sä oot kuunnellut. Allekoodin on käytettävissä toukokuun loppu asti aika tiivis aika käyttää se muutama viikko, eli koodilla Glow GLO tue se 10 brossa pois tuosta normaali hinnasta. Ja se kannattaa käyttää, että tässä voi olla jotain sellaista kesäuppoutumista sulle itsellesi. Koti harmonista arkea tuo verkkokurssi on yksi mahtava keino oppii sellaista ajatonta viisautta, mihin voi peilata, kun tuntuu, että on hukassa niiden omien hyvinvointirituaalien ja rutiinien kanssa. Ja tämän maailman hälinä, kun se on käynyt vähän liian kovaksi, niin myös silloin. Mulle tässä kovassa metelissä on melko hyvin toiminut se, että mulla on yksi viisausperin, jota mä seuraan, niin mun ei tarvitse miettiä ja hairahtua polulta vaikka niinkin kyllä on totta kai tapahtunut. Mutta se toimii, että on yksi viisausperini, jota on testattu tuhansia vuosia, kun tulee tiukka paikka, niin mä useimmiten mietin, että miten tämä menisi ajurveran silmin tämä juttu. Mutta siis ei ole kauhean hyvä, että hyvinvointiulttuuri, hyvinvointiskene on mennyt äärimmäisyyin. Koska se saa ihmisen ajattelemaan, että hyvinvointi on jotain, mikä on itsensä ulkopuolella. Hyvinvointi on jotain, minkä peräis pitää juosta. Se on jotain sellaista, mikä pysyy aina vähän matkan päässä. Se on vähän etäällä susta itsestä, se on aina sun ulottumattomissa. Aina on jotain, mitä sä et tiennyt, aina on jotain, mitä sun ois pitänyt tehdä toisella tavalla. Aina on jotain, mitä sun olisi pitänyt ottaa huomioon, kuten vaikka se, että sun olisi heräjästä olisi pitänyt panostaa siihen proteiiniin, vaikka kuinka paljon enemmän. Sun olisi pitänyt saada sitä X ja X grammaa. Ja siis proteiini on tosi tärkeää, on mulle vaani tosi herkullinen esimerkki tässä, koska mä ite ryhdyin seuraamaan aivan liikaa mun omaa proteiinin saantia johtuen tietyistä podcast-jaksoista suoraan sanottuna. Ja mä voin huonommin. Mun suolistus alku voida paljon huonommin. Mun kumppani sanoi mulle, että ajattelee Eve, että jos fut aurverakonkarin saa tohontolaan, niin mieti muita ihmisiä, niin mietin, miten muut ihmiset saattaa juosta näiden perässä ja uputtaa itsensä, ja sitten voida huonommin. Mutta joo, mä tajusin jotenkin, että on pakko luoda toi kohti harmonista arkea verkkokurssiin ja mun on pakko luoda tällainen podcastiaksi, mikä on, jotta me voidaan luoda taas harmonia siihen, että mikä sopii itselle ja mikä ei. Mikä on riittävää ja mikä on sopivaa. Mutta joo, näin se pääsi vaikuttamaan muuhunkin lyhyeksi ajaksi proteiinin glorifiointi. Jos hyvinvointia ja terveyttä katsoo ajurvedisten linssien läpi, niin ne ei ole mitään sellaisia päätepysäkkejä. Ne on mitään sellaisia itsensä ulkopuolella olevia asioita, joiden perässä kuuluu juosta, vaan ne on dynaamisia. Dynaamisilla tässä tarkoitetaan sitä, että ne on jatkuvassa muutoksessa. Kun elämäkin on jatkuvassa muutoksessa, niin tietysti on myös terveys ja hyvinvointi ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Mulla on tapana sanoa, että yksi elämän tärkeimmistä taidoista on saattaa itse itsensä harmoniaan. Ei niin, että pyrkii löytämään sen täydellisen tasapainon, jossa sitten pysyy siitä ei ole kyse, vaan on kyse siitä, että oppii kyvyn viedä itseään kohti harmoniaa muuttuvassa elämässä. Just silloin, kun tajuaa, että on liikkunut vähän kauemmas itsestään. Proteiinin kanssa. Kun yrittää optimoida itsestään mahdollisimman täydellistä versiota tai hyvinvointi on mennyt suorittamiseksi, niin voi olla, että vähitellen katoo ymmärrys ja myötä tuntu sitä kohtaan, että joskus oikeasti väsyttää, joskus on kuormittunut, joskus mieli on alakuloinen ja vuodenaikojen ja vuosien kuuluu vaikuttaa meihin. Ton kaiken kieltäminen on täysin luonnotonta. Ja joskus, halusi sitä tai ei, niin noiden asioiden on tarkoitus myös näkyä. Miksi me peiteltäisi sitä, kun elämä tapahtuu. Ja koska sitä, mitä sun pitäisi tehdä, sun hyvinvoinnin suhteen tulee niin kovaa ja joka tuutista, niin siinä voi todella kadottaa taidon kuulla itään ja se on tosi ok. Koska aina tulee se tie takaisin, aina voi löytää tiensä takaisin harmoniaan ja tasapainoon. Tasapaino ja epätasapaino kulkee käsi kädessä ja sulla on se voima viedä itsesi harmoniaan. Nyt ne viisi kysymystä. Näiden seuraavien kysymysten avulla sä voit kenties löytää tietäs takaisin harmoniaan. Nämä seuraavat kysymykset ei ole tarkoitettu sitä varten, että sä saat nyt analysoida itse lisää. Vastoin nämä on tarkoitettu palauttaa sut pois yliajattelusta. Nää on tarkoitettu tuomaan sut takais itsesi äärelle. Sä saisit vähän sitä rauhaa, vähän sitä keveyttä ja vähän sitä sulle itselle sopivaa tekemistä. Voit vaikka miettiä jotain sellaista hyvinvointirutiinia, joka sulla on. Jotain sellaista, mitä sä oot ehkä ajatellut kokeilla, jos et ole vielä kokeillut. Tai ehkä jotain sellaista, jota sä oot tehnyt jo tosi pitkään, mutta sulla on vain sellainen olo, että sä oot ole ihan varma, että onko tämä nyt kuitenkaan enää se juttu. Kannattaa huomata, että se ensimmäinen tunne on usein se. Koita olla selittelemättä mitään jälkeenpäin. Koita olla arvostelematta ajatuksia. Mitä tahansa sisältä nousee, pyri olemaan mahdollisimman myötätuntoinen sille. Ymmärtäväinen. Jos tuntuu, että etenen liian nopeasti, voit ihan hyvin pistää pauselle tämän podcasti-akson ja pohtii vähän. Ja sitten taas jatkaa kuunteluun, kun pohdinta on tehty. Lähdetään etene näiden kysymysten äärellä. Otetaan kysymys numero 1. Mieti sitä sun rutiinia, mieti sitä sun hyvinvointitekoa tai mitä tahansa. Kysymys numero 1. Teetkö sätään pelosta vai yhteydestä ja rakkaudesta. Jos herää yhtä sellaisia ajatuksia, että okei, jos mä en tee tätä, niin mä jään jälkeen, jos mä en tee tätä, niin mä en jotenkin riitä. Tai jos huomaat, että yrität välttää jotain tai juosta pakoa jotain, ohittaa jotain, niin silloin kyseessä voi olla pelko. Mutta jos tulee sellainen olo, että tää lisää yhteyttä muhun itseäni, tää lisää mun keho mielen yhteyttä, tämä lisää vapauden tunnetta, tää tuo mulle rauhaa, niin näissä on jo eri sävy. Täysin eri sisäinen maailma ja kokemus näissä kahdessa. Mun itselläni oli joskus vuosien tauko kunto saliharjoittelusta ja mun ainoat liikuntamuodot oli jooga ja kävely. Mutta 34 vuotta sitten, mulkoi olemaan sellainen jotenkin heikko olo mun kehossa. Sellainen liian kevyt olo. Mun keho on vähän löy tyhjää. Mä haluaisin vähän enemmän vastetta mun keholle. Mä olin jättänyt kuntosaliharjoittelun pois syystä. Mä haluusin lisää liikkuvuutta ja tilaa mun kehoon ja se oli oikea päätös. Mutta niin oli myös 3-4 vuotta sitten oikea päätös. Palata taas kuntosaliharjoitteluun. Nyt mulla on tosi hyvä fiilis mennä sinne joka kerta. Mulla on tosi hyvä fiilis, kun mä tuun sieltä pois, se tuntuu sopivalta. Mulla on vahvempi olo ja se vaikuttaa mun kehoon ja mieleen, niin se lisää sellaista tiettyä voimaa. Sitä mä en tehnyt mitenkään pelosta, vaan enemmänkin semmoisesta rakkaudesta omaa kehoa ja itäni kohtaan. Musta tuntuu, että tavallaan mä myös jaksa vähän paremmin. Sä on ollut hyvä hyvinvointiteko. Mennään kysymykseen numero kaksi. Kun sä ajattelet tätä, miltä tuntuu kehossa ja miltä tuntuu mielessä. Eli jos sä oikein mietit sitä sun hyvinvointitekoa, niin mitä se nostaa sun kehossa, mitä se nostaa sun mielessä? Sä voit miettiä itsesi jollain tavalla toteuttamassa tätä, miltä sun keho tuntuu, miltä sun mieli tuntuu, voi tulla keveyttä, innostusta, vapautumista, voimistumista, rentoutumista, epävarmuutta, huolta, raskautta, ahdistusta, pakontunnetta. Vähän jotain, voi tulla paljon jotain, ehkä ei oikein mitään. Kaikki on ihan ok, mitä ikinä tahansa nousee esiin. Sun tarkoitus on vaan huomata kaikki tunteet tuntemukset, ajatukset ja pyrkii olemaan mahdollisimman armollinen niitä kohtaan. Ei tarvitse reagoida nyt. Tää saa olla vaan sellaista informaatiota sulle. Kun mä vaikka ajattelen sitä, että mä juon lasiin kiehautettua vettä aamulla, niin mulle tulee siitä nesteytetty olo, mulle tulee siitä sellainen olo, että mun keho käynnistyy, mun mieli käynnistyy tähän päivään. Ja tosi semmonen ravitto ja rakastettu olo yhdestä lasista vettä. Se kun mä kaaviin vaik kielen, niin mulla tulee semmonen selkeä puhdas fiilis. Koska molemmat noista on helppoja ja nopeita hommia, niin niistä tulee kevyt olo. Ei tule yhtään sellainen, että taas tää. Nämä voi johdatella johonkin nämä kehon ja mielentuntemukset mennään eteenpäin. Tämä voi olla aika paha kysymys numero kolme. Jos kukaan ei koskaan enää näkissua tai tätä tekoa, tekisitkö se sen silti? Ajattele, että kukaan ei koskaan enää näkissua. Jos kukaan ei kiinnittäisi sinun yhtään mitään huomiota, kukaan ei saisi koskaan tietää tästä mitään, tekisi tämä vaikka ilman somea, jos käytät. Mitä jos ta olisi kaikille ihan yhden tekää? Kukaan ei välittäisi tippaakaan siitä, että mitä sä teet. Kukaan ei välittäisi siitä, miltä sä näytä tai et näytä. Ei ole ehkä ihan hirveän kiva miettiä sitä, että kukaan ei enää koskaan näkisi sua tai kukaan ei enää välittäisi sun hyvinvointiteoista. Mutta mun mielestä tämä kysymys paljastaa sen, mitä erilaisia motivaattoreita siellä taustalla on. Joskus voi olla hyvä tehdä asioita myös muiden takia. Esimerkiksi sanotaan, että sä oiti ja sä haluat pitää huolta sen fyysisestä kunnosta sen takia, sä pystyt pitämään huolta sun lapsista parhaalla mahdollisella tavalla. Se on mun mielestä aika hyvä motivaattori muiden takia. Tämä on kysymys paljastaa paljon. Mä esimerkiksi itse vastaisin kyllä ainakin aamujokan kohdalla, hampaiden pesun kohdalla, kielen kaapimisen kohdalla, veden juonnin kohdalla, iltasuihkun kohdalla, lämmin iltasuihku on mulle tosi tärkeä iltateen kohdalla, join kamomilla teitä iltaisin. Mutta en tiedä, vastaisinko mä esimerkiksi meikkaamisen kohdalla? Meikkaaminen sinänsä välttämättä ei ole mikään hyvinvointirutiini tai teko. Se voi myös nähdä niin totta kai. Mutta kun ajattelen sitä meikkaamista, niin kyllä mä käyn töissä, vaikka jookatunteja ohjaamassa joskus ihan täydessä tällengissä ja joskus ilman yhtään mitään, niin mä en oppissy hiuksiin moneen päivään harjannukaan. Vaihtelee tosi paljon, että ehkä kuitenkin meikkaisin myös joskus, vaikka kukaan ei koskaan enää ainakin suan. Se ei taida olla se motivaattori aika vaikea kysymys. Mennään kysymykseen numero nelj. Mikä vaikutus tällä on sun elämään? Elämä koostuu monista eri osa-alueista, vaikka usein elämän osa-alueet erotellaan selkeyden vuoksi, niin todellisuudessa mikään osa-alue ei ole kuitenkaan toisestaan irrallinen. Omat teot vaikuttaa elämään eri osa-alueisiin ja myös muihin juttuihin. Voit miettiä, vaikuttaako tämä hyvinvointirutiini tai teko, mitä sä oot tehnyt tai ajattelet tekeväsi esimerkiksi ympäristöön ja kulttuuriin. Mitä asioita edistää meidän kulttuurissa kun sä toimit näin? Entä ympärillä oleviin ihmisiä? Ehkä sun lepoon, sun talouteen, yhteyteen luontoon. Ei ole tarkoitus löytää yhtä ja oikeutta vastausta tässä. Tähän ei myöskään väärä vastauksia. Ei ole tarkoitus mennä ylianalysointiin. Jos mietit, onko tämä hyvinvointito linjassa sen kanssa kuka olet tekekö tämä sinulle lopulta hyvää, niin tätä voi miettiä. Mikä vaikutus tällä on sun elämään muihinkin osa-alueisiin. Tässä ei myöskään kysytä sitä, että elät sä hyvin tai elät sä huonosti. Tässä kysytään, että tuntuuko tämän teon tai rutiinin kanssa sun elämä siltä, että sä todella elää tätä sun elämää, kun elämä koostuu päivistä, viikoista, kuukausista, vuosista. Pystytko elämää sun elämää, kun sä teet tätä tai jos tämä tapahtuu. Vai ohjaajekö se joku ulkopuolinen voima sinua, tulevaisuus tai parempi versio itsestäsi. Onko joku tavoite, minkä sä yrität saavuttaa? Tavoitteita on hyvä olla totta kai on hyvä pyrkiä johonkin elämässään. Se vie meitä eteenpäin. Toimintaan hyväksi. Jos tuntuu siltä, että itsestä huolehtimisesta ja hyvinvoinnista on alkanut tulla suorite siitä puuttuu vapaus, siitä puuttuu rentous, niin tämä voi olla tärkeä kysymys, minkä äärelle kannattaa pysähtyä. Nimittäin usein kun me valitaan tehdä jotain, niin sitten me myös saatetaan uhrata siinä samalla. Mä esimerkiksi joogaan joka aamu. Joka aamu. Mitä ollut tapa jo vuosia 10 vuotta. Jogaan jouluaattona, juhonnuksena, joka aamu. Se tietysti tarkoittaa sitä, että se vaikuttaa ihmisiin esimerkiksi, jotka on mun ympärillä. Se vaikuttaa mun kumppaniin, se voi vaikuttaa mun kavereihin, sisariin, vanhempiin. Ei ole aina ihan helppoa olla välttämättä yogaopettajan läheisyydessä, joka näin toimii. Mutta on useimmiten paljon mukavampaa seuraa, kun olen saanut jonkunnäköisen jogaharjoituksen tehtyä, koska se lisää rentoutta, se lisää rauhaa, se selkeyttää mun mieltä, mä oon enemmän läsnä olevampi sen jälkeen. On paljon mukavampi olla yhteydessä myös muihin. Sitä on jotenkin läsnä olevampi koko päivän. Ja voisinko mä olla ilman jookaharjoitusta totta kai, mutta haluanko minä en missään nimessä? Se vaan tekee mulle niin hyvää. Viides kysymys. Mennään siihen. Lisääkö tämä sun itsetuntemusta ja omaa viisautta ja luottamusta itseesi? Tämä kysymys palauttaa huomio takaishun itseesi. Jos sun hyvinvointirutiini tai teko lisää itsetuntemusta, luottamusta ja sisäistä viisautta, niin se lienee hyvä sulle. Koska hyvinvointi on kuitenkin myös suhdetta itseään. Hyvinvointi ei synny siitä, että seuraa täydellisesti jotain tiettyjä ohjeita, jotka tulee ulkopuolelta, vaan et oppii kuulemaan itseään ja ehkä siinä käyttää niitä ohjeita tukena apuna, mutta meistä ei voi tulla niiden ohjeiden orjia. Jos se hyvinvointiteko pehmentää sun suhdetta suhun itseesi ja auttaa saa tunnistamaan vaikka esimerkiksi muita omia tarpeita tai lisää sun kykyä kuunnella itse omaa intuitiota esimerkiksi. Kenties se on ihan hyvä juttu. Ja toisaalta, jos se vie sua kauemmas susta itsestäsi, sä saa epäilemään. Eli sä epäilet sitä sun sisäistä viisautta tai luo riippuvuutta, niin että sä et oikeasti pysty elämään ilman jotain. Eli ei ole kyse enää siitä, että haluaa, vaan sä et pysty, vaikka sä haluaisit. Ni sitten ehkä kannattaa hieno säätää muuttaa tai lopettaa. Ja tämä on just sitä, mihin Arurvedakin tähtää. Ajurvedassa usein luotetaan siihen, että ihmisellä on jo se oma sisäinen viisaus. Usein se on vain jäänyt kaiken kiireen, vuormukseen, ärsyketulvan ja stressin alle. Mutta ajurvediset rutiinit, kuten vaikka rytmit tai ruansulatuksen tasapainottaminen tai joga tai ranaajama tai erilaiset meditaatioharjoitteet, niin ei yritä korjata ihmistä, vaan hiljentää tiettyä kohinaa ja ääntä, jonka alta se oma viisaus voi taas kuulua. Ja sen takia moni, kuten esimerkiksi minäkin kokee airurvedaa kokeiltuaan, että sitä jotenkin palaa itensä, palaa kotiin, alkaa tunnistaa, mitä oikeasti tarvitsee. Tulee paljon sellainen henkisempi olo. Täällä en muistan mun erään valmennettavan sanan. Koko elämässä tuli yhtäkkiä sellainen henkinen, että sitä kuuli itseään. Ei enää elä niiden ulkoisten sääntöjen mukaan. Se on niin ihanaa, että elämässä on tällainen viisausperinä kuin Ajurvedana, johon voi peilata näiden kaikkeen hullujen ihme sääntöjen ja ylianalysointien ja jotenkin en tiedä keskellä. Hei, mä päästin siis vikan kysymykseen saakka. Mä toivon, että tää saisut reflektoimaan ja mä toivon, että tää saisut enemmän taas oikealle raiteille, mitkä ne ikinä sulle onkaan. Mä toivon, että tää toi palasen harmoniaa ja palasen ehkä rentoutta. Ja ehkä tärkein juttu, minkä mä haluan sanoa tässä podcastissa, on se, että mä toivon, että tästä ei tullut yksi ylianalysoinnin hetki sulle lisää, vaan et todella pääsit palaamaan kohti harmoniaa. Mutta jos sä haluat lisää tukea siihen, että arkea ei menisi trendien perässä juoksemiseen, vaan enemmän sun omaksi. Harmonista arkea verkkokurssi on siis nyt auki ja ostettavissa käy nappaamassa se itselles saat miinus 10 prosiaa aletta koodilla Glow eli GLO ja tuplave. Hei! Mullaan seuraavassa jaksossa. Jos sä haluat pysy mukana ajuron maailmassa, niin seuraa mua somessa nimim merkillä at I Am Evelina eli IAM Evelina ja ho perään. Tai tuum uutiskirjälle löydät sen tuolta jakso linkeistä kuvauksesta. Kiitos kun olit mukana! Moi moi!